Kaikki menee putkeen!

Viikonlopun teemahan oli, että kaikki menee putkeen, mene siis sinäkin. Ja miehä menin. Romppeita joukossa niin tuhannen, suksea, pulukkaa, kenkää, monoa, piletoppia, jumppatossua, mitä vielä?! No talla pohjassa Rollo - Ranua -Pudasjärvi - valtion mettää - Vuokatti. Ristiina ja Keijo majotti meikäläistä upeissa olosuhteissa urheilun mekassa, Sompalan D-kupissa.

Paipissa oli koko lukion kerma paikalla ja tytöt ja pojat liekitti ihan täysiä. Voi moro. Ei mithän järkiä. Ei se paippilaskeminen Suomesta oo mihinkään katoomassa, vaikka kuka sanos ja mitä. Siellä pyörivät tuhansia jopa satoja asteita. Laskupäiviä snoukalla on tälle kaudelle jo reilu 30, mutta suksilla kauden avaus tapahtu lauantaina. Aivan mielissään uudesta harrastuksesta. Lähti uutta temppua ja sivakat toimi paremmin ku junan vessa.

Terveysloma loppu lyhyeen. Peukut pystyssä Vuokatti-Kajjaani välillä. Keijo jätettiin puskaan oottamaan, ko se on suht ruma nii ei meinattu kyytie saaha. Sitte valakonen smuutein suomessa nähty pik-uppi otti mejät kyytii (Keijo salamatkustajana lavalla) ja vei perille Kajaanin kuumimpien ope-opiskelijoiden lemmenpessään. Mellooni ja Mäskke oli pistänneet parastaan, pöytä koriana ja piirakka uunissa. Kyllä kelepas tyttöjen.

Loppuilta meni ja päästiin takas Vuokattiin. Keijoki löyty sunnuntaina jostain katuojasta. Kajjaani tais olla sille liikaa.

Sunnuntaina näytettiin närhen munat vielä paipissa ja oli Santerilla kotimatkan aika. SLS:n vuosikokous on sitte Vuokatissa syyslomien ja ehkä myös talvilomien aikaan, että pulkat ja lepardipuvut jäi vielä sitä ootteleen.

- Santeri

Roadtrippin' & Flying sirkus

Nonnniin. Alko onni kääntyä Santerin ja Ränen elämässä. Aluksi meillä oli tosiaan epäonnea siinä Wellingtoniin siirtymisessä, ei meinannu autoa eikä kyytiä heruaa millään. Ei sitte ihan liikaa ressattu asiaa, niinku ei yleensä hirveesti mitään muutakaan jakseta ressata. Sidekick oli ottanut jo hatkat, mutta kuuluisaa tuuria se jätti meillekki. Kuin taivaalta olis enkeli lähettäny tekstarin ja ilmottanu että kyyti Wellingtoniin onnistu. Enkeli oli tällä kertaa nimeltään Seb. Se päätti tehhä sellasen tuhannen kilometrin ylimääräsen lenkin ja heittää meijät Pictoniin. Road trippiä oli siis luvassa. Oltiin saatu myös lahkeeseen roikkumaan uus sidekick vanhan tilalle. Auto pakattiin kattoa myöten täyteen ja lähettii painaan hiileen.

Keli oli ku morsian. Henkeä salpaavia maisemia vuorineen, järvineen ja tuhansine lampaineen vilisi silmissä. Näin keväällä noi lampaat on lisääntyneet salmonellan lailla ja pikku karitsoja juoksenteli joka puolella. Santeri huuteli lammieeees ja räne poniiieeess joka mutkassa. Oltiin siis parasta seuraa mitä kukaan kundi voi toivoa! Illalla tultiin kuumista lähteistä tunnettuun Hanmer Springs kaupunkiin. Polskittiin altaissa pari tuntia ja etittiin yöpaikka. Makee hotelli tenniskenttineen saatiin pilkkahintaan. Aamulla saatiin hyvä reissuhiki pintaan tenniskentällä, siitä oli hyvä jatkaa autossa istumista.

Toinen päivä ajeltiin sitte itärannikkoa määränpäänä Picton. Matkalla käytiin ihastelemassa hylkeitä Kaikouran lähettyvillä. Käytiin myös sellasella pienellä vesiputouksella. Yleensähän yllätys on pettymys, mutta nyt se oli jotain ihan muuta. Siellä vesiputouksen alla uiskenteli kymmenkunta pientä hyljettä. Delffiinien lailla ne hyppelehti, sukelteli ja esitte parhaita temppuja meille. Varsinki yks kaveri oli tosi utelias ja tuli tosi lähelle kattelemaan, että minkänäkösiä kundeja ja kimmoja oikeen ollaan. Matka jatkui ja päästiin lopulta Pictoniin, josta mentiin lautalla Wellingtoniin. Siellä nukuttiin yö ja seuraavana päivänä päästiin lentoon.

Ekalla lennolla otettiin pikku reissumaukkaat. Tällä kertaa se oli sitte lentävää sirkusta ja pelinä oli sysipaskahousu. Pikkuhiprakassa paineltiin Sydneyn kentällä ja törmättiin vanhaan ystäväämme Keijoon. Sen kans käytiin pitsalla. Kuultiin myöhemmin, että Keijo oli missannu lennon ja jääny juomaan Sydniin. Jos jollaki on näköhavaintoja kaverista niin voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Seuraavalla lennolla otettiin iisimmin, eli lähinnä nukuttiin. Ensipuraisu molemmilla Japanin maahan. Tokion kentällä pyörittiin pää pyörällä muutama tunti ja päästiin viimeselle lennolle. Finnairin lentoemot oli plondeja ja puhu suomea. Kymmenien kuoripäiden joukossa luettiin ilta-sanomia ja hesaria, pikkuhiljaa alettiin tajuamaan, että reissu alkaa olla lopuillaan. Yhteen ääneen todettiin, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D

Helsingistä Räne lähti kahtelemaan Espoon kujia ja Santeri jäi oottelemaan vielä yhtä lentoa Rolloon. Karjalanpiirakka ja juhlamokka, facebook ja sysipaska. Kyllä se oottaminen palakittee. Illaksi kotiiin, niinku se finnair lupaa <3

- Santeri

paistaa se aurinko risukasaankin

Nyt viimeset päivät on ollu sitä kuuluisaa nättiä! Aurinkoa, uutta lunta, pehmeyttä ja kavereita. Ei oo tarttenu enää laulaa PMMP:n tahdissa, että "aina kovaa, ei ikinä pehmeää..." Uusia temppuja on lähteny paipissa ja mahtavia ruoskiaki veetty. Tiijetään elävämme ainaki. Eilen oltiin superreippaita, koska pitkän ja hikisen laskupäivän jälkeen vielä otettiin lenkki läheiselle iron mountainille. Oli niin nättiä ja kaloria palo niin tuhannen.

Reissu alkaa lähestyä loppua. Vielä kaks laskupäivää jäljellä, sitte pakataan mustalaisleri kasaan ja lähetään katteleen miltä tuo pohjos-saari näyttää. Lento on Wellingtonista. Auto tosin pitää jättää tänne, vaikka lähtiessä toisin oletettiin. Nyt ollaan vähän sormi suussa, että millä mennään ja mihin, mutta eiköhän tästä jonkulainen seikkailu saada aikaseksi.

Kohta nähhään kaikki karvaset ja vähemmän karvaset kaverit!