Nonnniin. Alko onni kääntyä Santerin ja Ränen elämässä. Aluksi meillä oli tosiaan epäonnea siinä Wellingtoniin siirtymisessä, ei meinannu autoa eikä kyytiä heruaa millään. Ei sitte ihan liikaa ressattu asiaa, niinku ei yleensä hirveesti mitään muutakaan jakseta ressata. Sidekick oli ottanut jo hatkat, mutta kuuluisaa tuuria se jätti meillekki. Kuin taivaalta olis enkeli lähettäny tekstarin ja ilmottanu että kyyti Wellingtoniin onnistu. Enkeli oli tällä kertaa nimeltään Seb. Se päätti tehhä sellasen tuhannen kilometrin ylimääräsen lenkin ja heittää meijät Pictoniin. Road trippiä oli siis luvassa. Oltiin saatu myös lahkeeseen roikkumaan uus sidekick vanhan tilalle. Auto pakattiin kattoa myöten täyteen ja lähettii painaan hiileen.
Keli oli ku morsian. Henkeä salpaavia maisemia vuorineen, järvineen ja tuhansine lampaineen vilisi silmissä. Näin keväällä noi lampaat on lisääntyneet salmonellan lailla ja pikku karitsoja juoksenteli joka puolella. Santeri huuteli lammieeees ja räne poniiieeess joka mutkassa. Oltiin siis parasta seuraa mitä kukaan kundi voi toivoa! Illalla tultiin kuumista lähteistä tunnettuun Hanmer Springs kaupunkiin. Polskittiin altaissa pari tuntia ja etittiin yöpaikka. Makee hotelli tenniskenttineen saatiin pilkkahintaan. Aamulla saatiin hyvä reissuhiki pintaan tenniskentällä, siitä oli hyvä jatkaa autossa istumista.
Toinen päivä ajeltiin sitte itärannikkoa määränpäänä Picton. Matkalla käytiin ihastelemassa hylkeitä Kaikouran lähettyvillä. Käytiin myös sellasella pienellä vesiputouksella. Yleensähän yllätys on pettymys, mutta nyt se oli jotain ihan muuta. Siellä vesiputouksen alla uiskenteli kymmenkunta pientä hyljettä. Delffiinien lailla ne hyppelehti, sukelteli ja esitte parhaita temppuja meille. Varsinki yks kaveri oli tosi utelias ja tuli tosi lähelle kattelemaan, että minkänäkösiä kundeja ja kimmoja oikeen ollaan. Matka jatkui ja päästiin lopulta Pictoniin, josta mentiin lautalla Wellingtoniin. Siellä nukuttiin yö ja seuraavana päivänä päästiin lentoon.
Ekalla lennolla otettiin pikku reissumaukkaat. Tällä kertaa se oli sitte lentävää sirkusta ja pelinä oli sysipaskahousu. Pikkuhiprakassa paineltiin Sydneyn kentällä ja törmättiin vanhaan ystäväämme Keijoon. Sen kans käytiin pitsalla. Kuultiin myöhemmin, että Keijo oli missannu lennon ja jääny juomaan Sydniin. Jos jollaki on näköhavaintoja kaverista niin voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Seuraavalla lennolla otettiin iisimmin, eli lähinnä nukuttiin. Ensipuraisu molemmilla Japanin maahan. Tokion kentällä pyörittiin pää pyörällä muutama tunti ja päästiin viimeselle lennolle. Finnairin lentoemot oli plondeja ja puhu suomea. Kymmenien kuoripäiden joukossa luettiin ilta-sanomia ja hesaria, pikkuhiljaa alettiin tajuamaan, että reissu alkaa olla lopuillaan. Yhteen ääneen todettiin, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D
Helsingistä Räne lähti kahtelemaan Espoon kujia ja Santeri jäi oottelemaan vielä yhtä lentoa Rolloon. Karjalanpiirakka ja juhlamokka, facebook ja sysipaska. Kyllä se oottaminen palakittee. Illaksi kotiiin, niinku se finnair lupaa <3
- Santeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti