Ei mitkää hippohiihdot

Nonnii. Me käytiin ny pyörii tuolla paipissa tuhansia jopa satoja asteita. Ei ollu meno ihan niinku hippohiihdoissa (Peksiä lainatakseni), sielä oli jos jonku sortin hiihtäjää pyörittämässä hyrrää korkeemmalla ku Kiinanmuuri kasvaa. Ei meillä suomineidoilla ollu sit ihan sitä jykevintä ennakkosuosikin asemaa sielä. Räne paransi menoo ku sika juoksuaan, olemalla karsintojen 16. Ylafemmat ja muut hangloossit Ränelle. Santeri uhmasi maanvetovoimaa olemalla karsintojen kuudes. So stoked oli pakko huutaa ilmoille ja lähtee shreddaa all over the China.

Finaalipäivä koitti ja odotukset oli tietenki katossa. Pertsa pisti voijjetta lankkuun, että lähtis ku tykin suusta. Noo, ei ne ranit menny niinku elokuvissa ja kinukkien päänahka jäi Santerilla saavuttamatta. Santeri oli sitte loppupeleissä ainoona valakosena neekerinä finaalissa olemalla kisojen viides. Kinukit pisti niin kovia ilimoja, että alako jopa suomenpoikiaki jännittämään. Ehdotettaski että douping testissä katottas, että millasia ne pissavehkeet oikeesti on :D Äijämenoa ja se on hienoa. Eli palkintopallia ei olla päästy näkemään...

Huomenna aateltiin suunnata täältä keskitysleirikoulusta suunta kohti Harbinia ja kahtomaan ossaako ne suomen mujut pelata sitä lätkää. Perjantaina on sit vielä miesten big air (naisia ei päästetä ees hyppäämään, mikähä siinäki). Sitte on vuorossa enää lauantaina lopettajaiset ja kahtellaan sitte lissää mihin Santerin ja Ränen matka jatkuu. Luultavasti lisää sirkusta kuitenki luvassa.

Pääapinat kuittaa.

neppailua

Maoershanin leirikoulun leirintäalueelle on saapunut insomnia eli unettomuus. Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda, pysy unessa tai hän herää jatkuvasti aamuisin liian varhain. Siitä kärsii lähes jokainen jossain elämänvaiheessa. Arviolta 4-10 % aikuisisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta. Tällähetkellä kello on jotain sata paikallista aikaa (yleensähän se on siinä viis) mutta ränee eikä santeria kumpaakaan nukuta piirun vertaa. Neppailtiin hetki tuolla omissa lavitsoissa mutta päätettiin sitte lähtee yöjuoksuille ku ollaan niin kapinallisia. Täällähän siis on aikamoinen kasarmimeininki ku äskenki tossa ku pelattiin urheiluhallissa futista porukalla ni palvelijat tuli lyömään valot pois ja jotain huutaan että nukkuun. Mutta mehän ei nukuta. varsinkaan jos joku käskee. normaalisti joka ilta ollaan tässä vaiheessa jo veetty pötköö hyvät tovit eikä oo paljoo tarvinnu unta kysellä. vissii joku himmee jetlaagi päällä ku ollaa niin maalimanmatkaajia. tai santerilla ainaki on ollu ku se on heräilly neljältä ja ties millon ja puuhastellu sitte aamuyöt omiaan. saleen vaan keijon kaa painanu hiileen tua pitkin käytäviä. ränestä taas tuntuu joka aamu ku se herää, että revittäs keskellä yötä petistä vaikka unia ois alla jo semmoset sopivat kasista ysiin tuntia. ihme touhua.

huomena iltapäivällä (tai siis niingu tänää) ois sitte vissii ne paipin karsinnat. hahha. taktiikkapalaveeriki tossa piettiin. alko ihan jännittään melkeen. santeri starttaa kouruun tokana heti jonku kiinanihmeen jälkeen, kun taas ränen lähtönumero on 24. sama ku sen ikä. iästä puheenollen, meijän suomenjoukkueen hieroja kyseli tänään aamulla meijän ikää eikä väkisinkään uskonu ku kerrottiin totuus. sano että tarkastaa siitä joukkue-esittelyvihkosesta. vissiin taas semmosta sirkusta ollu, että tuli todistetuks, että se henkinen ikä ont tosiaan väliltä 9-14 vuotta. hahha.

muuten menny ihan mukavasti. ollaan syöty ja snoukattu. tänään bruna paisto ja lasku maistu paitti santerilla ku sillä hajos side ni se ehkä vähä nakersi. mutta eikai siinä. huomenna kaks warm-up rania ennen ite kisaa, joten näillä mennään, mitä on annettu. kuvissa vähän tunnelmia paipilta ja ruokalasta. eipä meillä muualta paljoo materiaalia oo ku ei muualla hengaillakkaan.

laters,

räne ja santeri

Peappia

Nonii, Santerin kamera on saanu vähän kolhuja, niin kuvista tuli nyt vähä taidepläjäyksiä. Räne pousaa ja sotilaat vartioi taustalla. Santeri pousaa sit paipin eessä.

Sen verran pakko päivittää, että krossilaskijat on saanu tänne kisakylään kaljakiellon. Olivat eilen juhlineet mestareita ja vähän saaneet pahennusta aikaan.. Jauhesammuttimien tyhjentäminen pikku jiirissä voi olla tosi hyvä idea!

Mutta nyt on pakko mennä TAAS syömään riisiä ja miettimään, että miten paikalliset pystyykään syömään sitä niin paljon!

Keijon nimipäivä!

Kyllä tää Kiina on sitte ihmeellinen maa. Ruoka on tosiaan kiinalaista ja ihmisillä vinot silmät. Maassa maan tavalla ja omatki silmät näyttää vinoutuneen. Vessassa haisee ku rotta, en tiä onko seki joku paikallinen herkku.

Sotilaat tosiaan pitää järjestystä yllä niin on turvallinen olo. Ei tartte pelätä, vaikka lähellä venäjää ollaanki. Hyvännäkösiä jaappanilaisia on löydetty pari sekä ihan kiva unkarilainen. On sitte tullu harjoteltuu ni haon lisäksi konitsivat ja lontoota tietenki väännetty. Eli kansainvälinen meininki ja suuren urheilujuhlan tuntua. Pinssejä pitäs koko ajan vaihella ja heittää ylämoit ja poseerata kuvissa. Eilen meinattiin kuolla ku yks paikallinen kiinanmuju otti kuvaa ja sano näin " one, two, three, SMELL".

Väkeä taitaa olla enemmän ku saipan matsissa.

Paippi on täälä enemmän ku sata jänistä. Sitä on ollu kyllä smuutti laskee. Ei ne meijän ilmat mitää koreanmujujen ilmoja oo, mutta representing tinyair on aina paikallaan! Reenejä ollu joka päivä parin tunnin ajan, nää illat menee sit neppailuksi, mutta on me syömisen ja facebook-statusten päivittämisen lisäksi muutaki aktiviteettia keksitty. Sporttailulinjalle menny, mutta ompa paha.

Tänään ku oltiin mäessä niin Keijo oli taas tullu omilta retkiltään mestoille ja oli sitte juhlinu yksinään omaa nimipäiväänsä. Löydetiin se sitte meijän huoneesta juhan kanssa.. Annettiin sit Keijolle rauha levätä.

Räne tossa järkkää jotain sulisturnamenttia, kaaviot ja kaikki (kisa=pakko voittaa). Joten pitää tästä lähtee verryttelemään!

- Santeri & Räne

NI HAO, CHINA2009

MORJESS!!

Keijo oli lentokoneessa messissä ettei tarttenu kahestaa pyöriä.

nyt on santerin ja ränen sirkus lähteny niin käsistä ettei pysty tajuaan oikeesti. ollaan täällä kiinassa, harbinin universiaadeissa nimittäin tällähetkellä. ei ihan samanlainen kisameininki ku jossain suolicupissa aikanaan. omin nokkinemme löydettiin pekingin kautta sinne harbinii mutta siellä kentällä sitte sai jättää aivot narikkaan huoletta ja heittäytyä vaan huolehdittavaksi. bussilla vietiin ees taas ja kamat kannettiin. kokoajan ympärillä jotain ihme kiinanmiehiä vartioimassa ku buckinhamin palatsia konsanaan. noi avajaisethan ei kans ollu mikään ihan perusmeiningit. parisenkymmentätuhatta katsojaa vaan hurras ja huusi ku marssittiin suomen joukkueen mukana lippuja heilutellen läpi stadioonin. sitte katteltiin ku ihmiset lenteli katossa ja kiinanmies pisti parastaan isoilla kamoilla ja isoilla valoilla. sitte tietenki perus ilotulitukset ja olympiatulen sytyttämiset siihen päälle ni jo oli pää pyörällä ränella ja santerilla. meni vähä överiks toi toiminta, mutta tulipahan nähtyä. vähä nakersi ku ei ollu nukkunu eikä peseytyny (no toi ei ny oo mitenkään hirveen poikkeuksellista ränelle ainakaa) yli vuorokauteen. mutta onneks sinne kämpille päästiin sitte vihdoinn ja viimein ja ihan smuutti mesta on. takapihalla tenniskentät ja juoksupyörät (kuntopyörä sekä juoksumatto) ja etupihalla paippi. alakaa löytyyn. ruokaaki saa parin tunnin välein ni pysyy muijat tyytyväisinä.

meijän kisatiimiinhän kuulu sitte myös kiira korpi sekä keijo. ei olla missään ihan huonossa seurassa saakeli soikoon.

joo eikai siinä. vähä vielä pyörällä päästään ekan päivän jälkeen mutta eiköhän tää tästä lähe pikkuhiljalleen. vois painaa syömään tonne kiinalaiseen ravintolaan (täällähän jokainen ravintola on kiinalainen ravintola) ja sitte vaikka tehä jotain muuta. ZAI SHIEN!!

räne ja santeri

Santerin loppureissu...

Reissuunhan tietenkin kuuluu odottelua, pettymyksiä, onnistumisia ym. Laskeminen oli Mayrhofenissa tosi kivaa. Parkki oli hyvässä kunnossa ja erilaisia obstaakkeleita riitti. Luntaki saatiin useaan otteeseeen. Pääsin laskeen mun 146 puuteritykillä maukkaita linjoja.

Maanantain aamuna veettiin sitte mustalaisleiri kasaan ja lähettiin kahtelemaan Muncheniin ISPOhirveyksiä. Siellähä oli väkeä ku saipan matsissa.

Sittehän se jo kotimatka koitti. Kaikki meni kentällä smuutisti siihen asti ku eka lento Frankfurttii oli reilu tunnin myöhässä. Oltiin vielä kerranki niin viksuja, että laitettiin takit lautabägiin. Itte sitte ehittiin just ja just jatkolennolle Helsinkiin, mutta tavarathan katosivat johonki mustaan aukkoon. Oli sitte hienoa haahuilla ympäri Helsinkiä iliman takkia!

Vähän vilu tuli joten nyt värjöttelen omassa ihanassa kodissa neljän seinän sisällä vailla huolen häivää. Oottelen että pakkaset lauhtuu että uskaltaa mennä ovesta ulos ja lähtee kahteleen Räneä Rukalle...