Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Eilen ei sitte hissit auennu ollenkaan kovan tuulen takia. Tänään piti olla karsinnat, mutta nuo päätti pitää vaan miesten karsinnat. Meikä jäi sitte dataileen tänne hotellille. Oishan tossa yks graduki oottelemassa, mutta se kuulemma oottaa, ei valmistu vaikka kuinka sitä välttelis. Noo. Oishan tonne voinu lähtee kruisaileen ja kattoon äijiä, mutta hissit ei kulje ja laskijat viedään kissalla ylös! Nice.



Tässä sitte tehny mm. ammatinvalintatestin http://www.tat.fi/backstage/ammatinvalinta/ ,

tässä mulle soveltuvimmat:

Näyttelijä
Tanssinopettaja
Tulkki
Kuvaamataidon opettaja
Kirjailija
Muusikko
Mainospiirtäjä
Kapellimestari
Muotisuunnittelija
Mainostekstien kirjoittaja
Kuvataiteilija
Säveltäjä
Toimittaja

Hahah, pitäsköhän mun vielä miettiä tätä hommaa?!

Katotaan jos huomenna pääsis noihin snoukkahommiin taas. Ränestä sen verran, että se ei oo kadonnu tältä planeetalta, mutta se on sisarhentovalkosen hoivissa Mansen sairaalassa. On letkua ja leikkausveistä. Voimia Ränelle sinne leikkauspöydälle ja katellaan Santeri & Räne -hommia pian! Joutuu tämä apina yksin säätämään, sirkus on vaikee yksinään laittaa pystyyn. snif.

- Santeri

Saas nähä, Saas-Fee

Nonni. Onneksi expot on vaan kerran vuodessa. Pelon sekaisin tuntein sunnuntaina starttas kisakone sitte kohti Zürichkiä. Finnair lupaa, että illaksi kotiin, mutta johonki ihan muualle jouduttii, keskelle alappeja.

Nonni, se on kisaliivi jälleen puettu päälle ja mualiman cupin karkelot alakanu. Eilen oli ekat reenit ja näkyvyys oli enemmän ku ei mittää, lunta tuli taivaalta ja paippi oli jäässä ku mannerjää. Eli nätin nättiä. Siinä ehti reilun tunnin reenit heittää, meikäläinen ihan vaan pikkusen kujalla, ei lähteny niinkö elokuvissa. No mutta onneksi on toiset reenit tänään, vai onko?! Tässä niitä on siirretty jo kaks tuntia koska tuuli on niin kova :D Aurinko kyllä paistaa ja vuoret täynnä uutta putikkaa, vieläkö hissit aukastas ja pääsis eroon tästä facebook-addiktiosta.

Katotaan miten käy!

- Santeri

spring break, wuhuuu!!

Nonni, Rukaki aukas rinteensä tässä jo pari viikkoa sitte. Pitihän sinne sitte Santerin heti päässä pujottelemaan. Voi morije ku oli nätin nättiä. Putikkaa puoleen sääreen ja keli ku maaliskuun parhaina aurinkopäivinä konsanaan! Nätin nättiä. Parkkimanakeri Ännz oli pistäny parastaan ja mäjestä löyty uuden karheita obstaakkeleita: suora reili ja pressi sekä semmonen oranssi pallero ponkki.

Vompatit kävi testaamassa myös uuden keilahallin. Siellä oli huikea snoukkahenkinen sisustus. Meikä on siinä lajissa ihan surkia, pittää reenata, että vielä VOITAN!!

Expoilla nähhään ja Ränen kanssa edustettaan!

Räneki meni putkeen

Nonii, Räne on muka viettäny vähän hiljaiseloo vaikka ei oo kyllä viettäny ku on ollu tuhannen rautaa ja rojektia tulessa heti siitä asti ku sai kamansa taas Suomen kamaralle. Koulu alko kivasti heti seuraavana maanantaina ja opintosihteeri pisti Ränen lukkarin kuntoon ja jonku sata kurssia päällekkäin syksyyn. Nyt saa sitte vääntää kouluhommaa ihan sydämen kyllyydestä. Sitte vielä Räne huukattiin oikeisiin töihin myymään ryijyä ja loimee ni ei tarvi kyllä miettiä miten aikansa viettää ennenku kausi kunnolla alkaa.

Aikuisten hommiinhan tunnetusti kyllästyy nopeesti ni oli pakko ottaa yks vkloppu irti ja pistää snoukka jalkaan. Talven tuntua haettiin tietenki Vuokatin paippiputkesta, jossa jo Santeri oli käyny räjäyttään pankin. Koska Räne on niin kunnon kansalainen ja reipas ja ahkera, ei hän kerennyt Santerin matkaan, mutta viime viikonloppuna korjasi erheen ja vuokrasi ystävämme Krinstiinan asunnon hitusen laittomasti ja kävi raapiin putkee. Putkihan oli mainio ja oli pirun kiva päästä taas laskeen, olihan siitä jo melkeen kuukauden päivät.

Tulevana viikonloppuna Räne "kilpailee" JTS reilikiertueen Tampereen osakilpailussa. Setit kuumottaa jo nyt ja voi olla, että Whiner's Clubin puheenjohtaja ja pioneeri näyttäytyy tornissa mutta hiipii sieltä vähin äänin alas ja katoaa takavasemmalle. Tai voihan siellä tietysti käydä jonku fiftarin pönöttään, mutta mitään ihmeitä ei todennäkösesti tarvi odottaa. Mutta tuu ihmeessä kattoon ku tyttö kaatuu ja sitä sattuu. Se on viihdettä se. http://www.jtstour.fi/

Talvi lähestyy ja kuten kaikki tietää, se tarkoittaa kissanristiäisiä sekä kymmenen pojon skenepileitä. Santerin ja Ränen voit tietenki bongata jokapaikasta, alkuun ainaki BoardExposta 30.10-1.11 Helsingin Messukeskuksessa. Siellä toimitetaan tyhjää, näytetään näädiltä ja promotaan meijän järkkäämää gimmojen pikkusen siistiä snoukkatapahtumaa, Twisted Sisters:iä. Pistä nimi korvan taakse, lisäinfoo tapahtumasta tulossa.

Hyvää talven odotusta teille kaikille tuhansille lukijoille, palaillaan!

Räne

Kaikki menee putkeen!

Viikonlopun teemahan oli, että kaikki menee putkeen, mene siis sinäkin. Ja miehä menin. Romppeita joukossa niin tuhannen, suksea, pulukkaa, kenkää, monoa, piletoppia, jumppatossua, mitä vielä?! No talla pohjassa Rollo - Ranua -Pudasjärvi - valtion mettää - Vuokatti. Ristiina ja Keijo majotti meikäläistä upeissa olosuhteissa urheilun mekassa, Sompalan D-kupissa.

Paipissa oli koko lukion kerma paikalla ja tytöt ja pojat liekitti ihan täysiä. Voi moro. Ei mithän järkiä. Ei se paippilaskeminen Suomesta oo mihinkään katoomassa, vaikka kuka sanos ja mitä. Siellä pyörivät tuhansia jopa satoja asteita. Laskupäiviä snoukalla on tälle kaudelle jo reilu 30, mutta suksilla kauden avaus tapahtu lauantaina. Aivan mielissään uudesta harrastuksesta. Lähti uutta temppua ja sivakat toimi paremmin ku junan vessa.

Terveysloma loppu lyhyeen. Peukut pystyssä Vuokatti-Kajjaani välillä. Keijo jätettiin puskaan oottamaan, ko se on suht ruma nii ei meinattu kyytie saaha. Sitte valakonen smuutein suomessa nähty pik-uppi otti mejät kyytii (Keijo salamatkustajana lavalla) ja vei perille Kajaanin kuumimpien ope-opiskelijoiden lemmenpessään. Mellooni ja Mäskke oli pistänneet parastaan, pöytä koriana ja piirakka uunissa. Kyllä kelepas tyttöjen.

Loppuilta meni ja päästiin takas Vuokattiin. Keijoki löyty sunnuntaina jostain katuojasta. Kajjaani tais olla sille liikaa.

Sunnuntaina näytettiin närhen munat vielä paipissa ja oli Santerilla kotimatkan aika. SLS:n vuosikokous on sitte Vuokatissa syyslomien ja ehkä myös talvilomien aikaan, että pulkat ja lepardipuvut jäi vielä sitä ootteleen.

- Santeri

Roadtrippin' & Flying sirkus

Nonnniin. Alko onni kääntyä Santerin ja Ränen elämässä. Aluksi meillä oli tosiaan epäonnea siinä Wellingtoniin siirtymisessä, ei meinannu autoa eikä kyytiä heruaa millään. Ei sitte ihan liikaa ressattu asiaa, niinku ei yleensä hirveesti mitään muutakaan jakseta ressata. Sidekick oli ottanut jo hatkat, mutta kuuluisaa tuuria se jätti meillekki. Kuin taivaalta olis enkeli lähettäny tekstarin ja ilmottanu että kyyti Wellingtoniin onnistu. Enkeli oli tällä kertaa nimeltään Seb. Se päätti tehhä sellasen tuhannen kilometrin ylimääräsen lenkin ja heittää meijät Pictoniin. Road trippiä oli siis luvassa. Oltiin saatu myös lahkeeseen roikkumaan uus sidekick vanhan tilalle. Auto pakattiin kattoa myöten täyteen ja lähettii painaan hiileen.

Keli oli ku morsian. Henkeä salpaavia maisemia vuorineen, järvineen ja tuhansine lampaineen vilisi silmissä. Näin keväällä noi lampaat on lisääntyneet salmonellan lailla ja pikku karitsoja juoksenteli joka puolella. Santeri huuteli lammieeees ja räne poniiieeess joka mutkassa. Oltiin siis parasta seuraa mitä kukaan kundi voi toivoa! Illalla tultiin kuumista lähteistä tunnettuun Hanmer Springs kaupunkiin. Polskittiin altaissa pari tuntia ja etittiin yöpaikka. Makee hotelli tenniskenttineen saatiin pilkkahintaan. Aamulla saatiin hyvä reissuhiki pintaan tenniskentällä, siitä oli hyvä jatkaa autossa istumista.

Toinen päivä ajeltiin sitte itärannikkoa määränpäänä Picton. Matkalla käytiin ihastelemassa hylkeitä Kaikouran lähettyvillä. Käytiin myös sellasella pienellä vesiputouksella. Yleensähän yllätys on pettymys, mutta nyt se oli jotain ihan muuta. Siellä vesiputouksen alla uiskenteli kymmenkunta pientä hyljettä. Delffiinien lailla ne hyppelehti, sukelteli ja esitte parhaita temppuja meille. Varsinki yks kaveri oli tosi utelias ja tuli tosi lähelle kattelemaan, että minkänäkösiä kundeja ja kimmoja oikeen ollaan. Matka jatkui ja päästiin lopulta Pictoniin, josta mentiin lautalla Wellingtoniin. Siellä nukuttiin yö ja seuraavana päivänä päästiin lentoon.

Ekalla lennolla otettiin pikku reissumaukkaat. Tällä kertaa se oli sitte lentävää sirkusta ja pelinä oli sysipaskahousu. Pikkuhiprakassa paineltiin Sydneyn kentällä ja törmättiin vanhaan ystäväämme Keijoon. Sen kans käytiin pitsalla. Kuultiin myöhemmin, että Keijo oli missannu lennon ja jääny juomaan Sydniin. Jos jollaki on näköhavaintoja kaverista niin voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Seuraavalla lennolla otettiin iisimmin, eli lähinnä nukuttiin. Ensipuraisu molemmilla Japanin maahan. Tokion kentällä pyörittiin pää pyörällä muutama tunti ja päästiin viimeselle lennolle. Finnairin lentoemot oli plondeja ja puhu suomea. Kymmenien kuoripäiden joukossa luettiin ilta-sanomia ja hesaria, pikkuhiljaa alettiin tajuamaan, että reissu alkaa olla lopuillaan. Yhteen ääneen todettiin, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D

Helsingistä Räne lähti kahtelemaan Espoon kujia ja Santeri jäi oottelemaan vielä yhtä lentoa Rolloon. Karjalanpiirakka ja juhlamokka, facebook ja sysipaska. Kyllä se oottaminen palakittee. Illaksi kotiiin, niinku se finnair lupaa <3

- Santeri

paistaa se aurinko risukasaankin

Nyt viimeset päivät on ollu sitä kuuluisaa nättiä! Aurinkoa, uutta lunta, pehmeyttä ja kavereita. Ei oo tarttenu enää laulaa PMMP:n tahdissa, että "aina kovaa, ei ikinä pehmeää..." Uusia temppuja on lähteny paipissa ja mahtavia ruoskiaki veetty. Tiijetään elävämme ainaki. Eilen oltiin superreippaita, koska pitkän ja hikisen laskupäivän jälkeen vielä otettiin lenkki läheiselle iron mountainille. Oli niin nättiä ja kaloria palo niin tuhannen.

Reissu alkaa lähestyä loppua. Vielä kaks laskupäivää jäljellä, sitte pakataan mustalaisleri kasaan ja lähetään katteleen miltä tuo pohjos-saari näyttää. Lento on Wellingtonista. Auto tosin pitää jättää tänne, vaikka lähtiessä toisin oletettiin. Nyt ollaan vähän sormi suussa, että millä mennään ja mihin, mutta eiköhän tästä jonkulainen seikkailu saada aikaseksi.

Kohta nähhään kaikki karvaset ja vähemmän karvaset kaverit!