Peep show

Normi iltanahan ollaan menty viimestään kymmeneltä nukkumaan. Eilen sitte tehtiin ennätys ku tossa hotellin alakerrassa olevassa baarissa, Living Roomissa oli sellasen mimmisnoukkaleffan ensi-ilta kello 22. Leffa oli nimeltään Peep Show. Noo, nuo naisten snoukkaleffat on ollu aina vähä nii ja näin. Ei odotukset tätä kohtaan liian korkeelle nousseet. Traileri katottiin hätäsesti ennen leffan alkua, se oli lupaava. Se löytyy esim. tästä

Leffa oli tosi hyvä. Paljon reilejä ja todella paljon pannuja. Paljon sellasia mimmejä, mistä en ollu koskaan kuullu mitään. Laskeminen oli tosi luovaa, ei mitään perus banana treetä hinkattu puolta tuntia tai pelkkää putikkaa tai parkkia. Oli tosi kiva nähdä, että myös naiset voi saada näkyvyyttä eri tavalla, eikä kaikkien tartte mennä sitä perus kisatietä. Siis pannuista vielä sen verran, että meijän Shotgunin trailerin pannut ei oo mitään verrattuna ton leffan pannuihin. Niistä näkee, että nää mimmit on oikeesti yrittäny ja vielä onnistunukki. Paras näkemäni naisten laskuleffa! Että ei nyt pelkkää hyvää, niin vähä kritiikkiä. Niitä pannuja oli siis niin paljon, että parhaimpia ei nähdä pelkästään trailerissa eikä itse leffassa, vaan vielä lopputeksteissä. Eli mun mielestä loppuun ei tullu sellanen ihan häving fun -meininki ja niitä pannuja oli vähä liikaa. Sitte toinen pettymys oli sit nää perus "starat" kuten Kjersti Buaas, nii samat temput ku aina ennenki eikä oikee mitää erikoista sanottavaa löydy. Kattokaa leffa jos on vaa mahollista ja kertoilkaa omia mielipiteitä.



Lisää tosta ensi-illasta löytyy Les Ettesin blogista eli täältä
- Santeri

Ps. Ois kiva nähdä leffa heti uudelleen. Tosta meiningistä haluun ottaa kyl vaikutteita. Ja tuli ikävä Shotgunin kuvauksia... Koska kuvataan jatkoa?! huhuuu!

Saas-Fee

Terveppä terve täältä Saas-Feestä. Tänne tultiin hakemaan tämmöstä korkeanpaikanleirin tuntua, niinkö perus väkisinhiihtäjätki tekkee. Hapottaa melkeen pelkästään hengittäminen.



On ollu älyttömän hyvä laskee. Aurinko on paistanu sen kolme päivää mitä tässä on tuota vuoren rinnettä hinutettu ylös ja alas. Tuolta leikkikentältä löytyy niin monen sorttista hommaa. On isoa hyndää kolme putkeen, tai voi valita pienen tai ison paipin ja niitten jälkeen kolme pientä hyndää tai vaihtoehtosesti läjän reilejä tai pressejä tai sitte yhen isomman hyndän. Me ollaan lähinnä hinutettu paippia ja sitte niitä pieniä hyndiä. Alkaa tuo paipin laskeminen tuntua ihan mukavalta eikä enää niin pelottavalta ku ekana päivänä. Vaikiaa hommaahan se on.



Täällähä alkoivat myös nämä kauden tärkeät kisastartit. Europa cupin kisat oli eilen, siis meikän (ja kaikkien muitten suomalaisten paitti paippitykki I-E Laarin) osalta ja finaali tänään. FISin pisteitä varmaan ropisi meikän 12. sijasta roppakaupalla. Niitten kanssa on hyvä lähtee ens viikon mualimankuppia kohti...






Enni näyttää tietä paipille...


ja tässä paippi koko komeudessaan. On muute tosi hyvä paippi!

Että ei nyt pelkkää hyvää ja sysipaskan luonteeseenhan kuuluu jotain paskaa on myös. Tuonne ylös vuorelle pääseminenhän on työn ja tuskan takana. Jos ajottaa hisseille menemisen kepin kiertäjien kanssa yhtä aikaa niin matkalla saa harmaita hiusksia siinä ryysiksessä. Voi saada sauvasta, suksesta, monosta, repusta tai suksesta päähän tai muuten vaan voi mennä hermo siihen kälätykseen. I like slow mornings. Siis että voi vaan fiilistellä mussiikkia ja että ympärillä on tilaa ja pystyy hengittää. No sitten kahden kondoolin ja yhden metromatkan jälkeen kun on ylhäällä niin se vapaus koittaa.


Enni raahustaa kohti metroa...


Ei tämän enempää kurjuutta eikä hurjuutta!

- Santeri

Ruka avattu!

Olihan se niin mahtavaa päästä Rukalle. Ei sitä paikkaa voita mikkään. Se on semmonen jännä kupla se Ruka. Siellä ei ole olemassa aikaa eikä mitään huolia eikä murheita. Se on sitä häving funia ja höntyilyä!


Tässä muutama kuva tämän päivän höntyilystä:




"reiliparkki"




Ennin tyylinäyte, oikee manishotti!



Veera jonottaa



Heidiki oli mestoilla!




Enni vaihtanu suksiin? Vai kenties suksikitaraan?


- Santeri

viimeistä vietiin

Nonnii,

Kelit on ollu enemmän ko sata jänistä. Kymmenestä päivästä yhtenä ei oo paistanu aurinko. Ei sovi valittaa. Vaikka ihan vähä silti voi. Hissijonot on ollu ehkä ainoo miinus, mutta kyllä tuo Antti ja Enni ossaa hymmyillä, vaikka ois jonoa:





Tässä pari kuvaa valittamisen aiheesta. Eli paikallinen hissimies:





Aika kuuma tapaus siis.

Mutta täällä kylässä on ollu ihan pohjosen likalle kesä! Eihän sitä oo voinu ku naattia, naatia. Tässä kuvia kylän raitilta ja kämpän edustalta.




Ens kerralla nähhään Rollon jäähallisnoukilla ja sittehän se Rukaki aukee, oujee!

- Santeri

Lopuksi vähä median mietteitä reissusta:

tästä ja tästä

Hintertux

Muutama päivä ollaan ny snoukattu täböö. Eka päivä meni vesileikeiksi, mutta eipä se menoa hiastanu. Nyt on sitte ollu neljä päivää blue birdiä. Nätin nättiä. Eilen tuli jopa semmonen bon voyage fiilis, että tätä hommaa on tehny ennenki.

Parkista löytyy medium linja, iso linja, paippi. Sitte lopussa on jotain reilejä ja pressejä ja mini linja. Eli temmellettävvää riittää. Keskipäivän aikaan hiiltyy jopa meikäläinen ja joutuu heittään pari ärräpäätä ilmoille ku siellä on semmosta sneikkaajaa hyndään ja hissijonoon. Siinä meinaa suomen neidit jäähä ihan kakkoseksi.

Iltasin sitte tietenki hölkätään, punnerrettaan, venytellään, voijjellaan mm. lautoja ja tietenki syyän. Siinäpä se iltaelämä pääpiirteittäin.

- Santeri

Ps. nyt viikonloppuna tuo keskus on täynnä jos jonkin sortin weekend warrioria (Auttin pojan sanakirjasta poimittua..) pitää oikeesti varoo, ettei saa joko nokalla, ländissä tai jonossa suksista päähän tai Ennin tapauksessa mahaan. Viikolla tuo meininki taas toivottavasti rauhottuu.

Santerin snow day 3

Kauden alotus on lähteny vähä hillitymmin käyntiin ku viime vuonna. Silloinhan Santeri ja Räne snoukkasivat täböö jo heinäkuussa Uuden-Seelannin alpeilla. Tänä vuonna homman joutu alotettamaan Oukulla. Perinteiseen tapaan peräkärry Lada Nivan perään, lunta jäähallilta, lumet Oukulle pressin kylkee ja ei muuta ku hinuttan.

Tuuli puhalsi uusia käänteitä ja junat ja bussit kuljettivat meikäläisen lähelle susirajaa, Vuokattiin. Kaikki meni putkeen, joten niin menin minäkin. Paippiputki tarjoili parasta antiaan ja meikäläinen pääsi kokeilemaan miten ne kantit siihen suomalaiseen jäätikköön puree. No purihan ne.

Meikäläisellehen tarjoutu tämmönen tsäänssi kokeilla Icon prodigy 149 lumilautaa. Tämä on miesten malli, eli vähän leveämpi ku millä oon tottunu laskeen. Pari päivää siinä totutellessa meni, mutta täytyy myöntää, että tämä on aikamoinen tykki. Tässä vaiheessa täytyy sanoo, että tuon pituuden ja leveyden takia välillä oli sellanen bon voyage fiilis, että lauta vie naista. Kausi on ny siis virallisesti lähteny käyntiin ku ekat metukatki on väännetty.

Santerin karavaani on jälleen pakattu ja suuntana on Hintertux. Siellä on kuulemma isompaa ja pienempää hyndää. Katotaan miten Santerin käy tuolla isossa maailmassa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.





-Santeri

HALLOO, OLLAAN HENGISSÄ!

Tuhansia kyselyjä on jo sysipaskan mailiin sadellut, että missä on Santeri ja Räne? Onko ne enää elävien kirjoissa. NO OLLAAN ME! on vaan niin tuhannen tärkeetä hommaa koko ajan molemmilla (ei mitään hommaa), että ei oo kerenny päivittään elämää. Tai sitten ei vaan oo tapahtunu mitään päivitettävän arvosta. Kesäsnoukille ei kerenny ku yritettin tunnollisina molemmat hoitaa kouluja ja duuneja alta pois tulevaa talvee varten. Meinataan nimittäin edelleen snoukata.

No mutta nyt pikemmittä puheitta asiaan. Räne joutuu lähteen omasta Tampellan asunnostaan evakkoon ja siksi on tehtävä myös varaston tyhjennys. Käteen jäi snoukkapöksyjä, jotka on jo parhaat päivänsä nähny mutta kuitenki sen verran on hyvää kangasta tarjolla, ettei viittis näinä ekologian päivinä ihan vaan roskiin heittää. Että jos joku fiksaamisintoinen, osaava ompelija/tuunaajaa haluaa noista housuista vielä elävät itelleen tehdä niin ILIMATTEEKS saa kuhan vaan tulee hakeen tai heittää sen verran senttejä Ränelle, että se pistää postiin. Oo nopee ja ota yhteyttä 0443550266.



ps. valkoset kerkes meneen.

Räne