Venäläisten viikot valtasivat Rukan parkin. Sielä oli jos jonkin sortin hiihtäjää ja hyrrien pyörittäjää. Santerin oli sitte pakko käydä sen verran osallistumassa karkeloihin että tuli venäjän tuplamestaruus. Kusi nousi heti päähän, että lauantaina ei enää pystyny osallistumaan. Lopettaahan kannattaa aina huipulla. Piti tietenki antaa muillekki mahollisuus eli tsäännssi. Onneksi Räne oli oivaltanu raahata ahterinsa ja ittensä samalla tunturiin. Se oli sitte parkkihallikauden avajaiset, Hepa ja Annu saatiin kekkereihin mukaan. Ei ees haittaa vaikka tulis taivaalta pieniä vihasia mummoja ku parkkiahallissa paistaa aina aurinko ja asvaltti näkyy. Matka jatku sitte kauan hehkutettuun zonen päiväkaraokeen, i will stay Räne's side forever.. Yleisö hurras ja meitä matureita luultiin 16 vuotiaiksi. Eli jos itsetunto on maassa ja ikäkriisi painaa nii eiku zonneen.
Sunnuntaista eteenpäin jatkuki sitte hirvee reenaaminen maailmanmestarin johdolla. Eläkkeelle siirtymisestä puhunut koutsi sai ruoskittua itseinhon taas takaisin pintaan.. Nähtäväksi jää mihin näillä eväillä pääsee.
Sunnuntai iltana oli tosiaan tarkotus olla jäätävääkin jäätävämmät paippi reenit. Strategia oli suunniteltu jo kotipitsassa. Pari lämmittelyrania paipilla tosin koitui Santerin repun kohtaloksi. Sinä, joka varastit mustan burton new zealand open repun paipilta, palauta se mukisematta ja välittömästi asianomaisille. Piä vaikka letut, mutta reppu sisältä semmosta kammaa mitä ei pysty rahalla korvaamaan! Tai jos joku löytää kyseisen repun ja ees jonku osan sisällöstä jostain kuleksimasta nii tarjotaan vaikka jäätelöt!
Pettymyksestä toivuttua, elämä ehkä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti