Juujuu, Kiinan reissu oli ja meni ja olihan se ny enemmän ku sata jänistä. Hienoja muistoja ja kokemuksia jäi kyllä käteen sekä kaikkee muutaki pikkukivaa, kuten kenkiä, laukkuja, kalsareita, korviksia, kelloja jne. Mukava oli kyllä palata kotioki ja alkaa miettiä uusia reissuja. Kai tota kissanristiäistä ois joka suuntaan tässä kevään mittaan. Räne käviki yksissä hippohiihdoissa Serenassa ja lunasti itellensä lisää reissua tonne eurojen suuntaan huhtikuussa. Kattoo ny jaksaako lähtee. Santeri painatti Rollon kautta Rukalle ja Rukan kautta Rolloon juhliin ikääntymistä. Onnee vaan vielä Santerille synttäreitten johdosta! Santerillehan ois tarjolla Rovaniemellä suksipaipin ÄSSÄMMÄ kilpailua, katotaan ny riittääkö usu osallistuun ja viemään oikeitten suksimujujen päänahkoja.
Ränellä tais tulla joku reissunjälkeine depis, eikä aurinkokaan paistanu Sappeessa eli kun tilaisuus uuteen reissuun koitti, olihan se lähettävä. Tälläkertaa suuntana oli Norja ja Geilon hiihtokeskus. Matkakumppaneiksi Räne sai Laukkarisen Hannan sekä Pumolan Heidin. Ei mikään huono setti siis. Matkaan päätettiin lähteä Laukkarisen Poololla, Turun kautta Tukholmaan risteillen ja siitä sitte körötellä loppumatka.
Täällä sitä ny sitte ollaan Norjassa ja vähä montut auki joutunu katteleen meininkejä. Kaikennäköstä säätöö ollu ja joutunu väijyyn ja ottaan päivähotellia pariks tuntia ku matka vähän painanu, eikä varsinaiseen majotukseen meitä heti aamusta huolittu. Sitte täällä pitäs olla muka jokku kansainvälisen tason kovat kisat ja kaikkee, mutta mitä me tosta parkista mitään tajuttiin ni hyndät ja muut setit muistutti kyllä enemmän krossirataa ku slopestylerinnettä. Kusi sukassa, hampaat irvessä joutu painaan niihin epämääräsiin möykkyihi lujempaa ku Harri Olli Holmenkollenin suurmäkeen. Kaikesta huolimatta lento jäi lyhyeks ku lapsella paita ja polvet huusi leipää ku muijat toisensa perään jäi keskelle flättiä joka saatanan hyppyristä. No, se tietenki nakersi jonkun verran ja päätettiin lähtee sitte lievittään harmitusta parilla olusella. Onneks ne oluset sentää nousi hattuun ja saatiin mieli vähän virkeemmäks. Siinä sitte mietittiin kaikennäkösiä vaihtoehtoja ku ei tosiaan se kisa alkanu kiinnostaan ihan hirveesti. Tuolla toisellapuolella rinnettä näytti kuitenki olevan paippi suhteellisen hyvässä kunnossa ja silleen ni päätettiin sitte jäädä vielä eityyn tänne hetkeks, jotta päästään toteen seki. Jos se toimis ni sitte täällä jaksais ehkä ollakki ne pari päivää. Muussa tapauksessa otetaan varmaan suunta kohti tukholman gina trct:ia.
Mutta katotaanpa huomenissa miten se ny sitte oikeen lähtee..
Räne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti