Pekingissä with Ankka

Kiinalaiset kirjaimet vaan vilisee silmissä. Harbin ollaan jätetty taakse. Eilen oli lopettajaiset. Isoilla valoilla mentiin jälleen. Ainainen kiire jälleen odottamaan. Kiinnostuslasit tais jäädä suomen mujuilla kämpille, ei nimittäin napostellu enää ihan hirveesti kattoo ku kiinalaiset roikkuu katosta. Mutta suuren urheilujuhlan tuntua löytyi, halli täynnä sporttaajia ja spurttaajia shreddaamassa all over the place.

Tämä Kiina vain on hassu maa. Ihmisiä kun on paljon niin jokaiselle on pakko saada hommia. Joten monesti se vaan menee niin, että 10 kattoo ku 1 ei tee mitään ja samalla ne kaikki 10 yrittää parhaansa tehä jotain. Kaikki hommat menee smuutisti jos ei tuu vastoinkäymisiä, mutta sitte ku niitä tulee niin kukaan ei oikeen osaa toimia tämän yllättävän tilanteen tullen! Mutta aivan ihania ihmisiä on ollu meille tulkkina, kuten Jani-Simo (kuvassa ahvenen kanssa). Se reppahousu meinas saada lähtöpassit jo ekoina päivinä kun se saatiin kiinni juomassa kaljaa suorassa lähetyksessä. Onneksi Suomen joukkue pelasti sen ja se pääsi jälleen vapaaehtoiseen työhön :) Tulkkeja täällä tosiaan tarviikiin. Elekieli, viittomakieli ja siansaksa ei aina riitä. Sen verran tolloja kun ollaan, että voidaan saaha monet naurut face offista, mutta parhaat naurut silti aiheutti meijän vessassa ollu kyltti (kuvassa). Ei vissiin saanu juua sitä vettä vai miten se oli. Aina ei voi mennä niinku elokuvissa!

Täälä on ehkä vähän joutunu (päässy) maistaan tämmöstä tähteyttä, vaikka tähtiä ei ollakkaan. Nimmareita on jaettu (hah) ja tuhansissa kuvissa ollaan poseerattu.. Kadunmiesten, muitten urheilijoiden, vapaaehtoisten ja jopa kokkien! "picture with youuuu".

Yllätys voi olla myös pettymys, mutta meille se oli tällä kertaa jotain ihan muuta. Oltiin käyty Harbinin kisakylän kuppilassa kattelemassa, että tarjoiltiinko siellä mitään rahaa vastaan. No siellähän tarjoiltiin ja ilmankin rahaa. Hauskaa oli ku hautajaisissa ja päästiin vihdoin vähän irtaantumaan ruumiistamme. Musiikkipuolesta vastasi brittien väkisinhiihtäjät, että sille puolelle olisi kaivattu jotain paikallista dj:tä.

Pyöröovissa hiihtämistä ei kuitenkaan yritetty!

Näissä hippohiihdoissahan on tapana vaihtaa oman joukkueen takki, hattu ja huvit muitten maitten vastaaviin. Me oltiin alusta asti himoittu makuupussilta näyttävää Korean untsikkaa. No tuona hieman rapeana aamuna ovelle koputti kaksi korealaista enkeliä ja halusivat vaihtaa meijän kanssa takkeja! Pikkusen mielissään ollaan hypitty ympäri kylää uusissa takeissa!

Meillä on ollu periaatteena tällä reissulla, että joka päivä piti maistaa jotain uutta. Toukkia (kuvassa) oli sitte eräänä päivänä edessä ja kyllähän niitä sitte maistettiin. Maku: hieman pyöreä, vähän munakasmainen, mutta notkea.

Santeri ja Räne on nyt sitte Pekingissä parin päivän lomalla.. Hotelliin ollaan asetettu ja ihmetelty näitä kiinan kundimiehiä ja naisia. Homma toimii ku junan vessa. Ankka kainaloon ja huomenna kahtelemaan mitä kaupoilla ja turistikohteilla on meille tarjota!