Kevättä rinnoissa

Nonii. Alkaa tämä elämä Santerillakin voittamaan. Kodeiinit ja muut pillerit on suurinpiirtein loppu. Pötköttely ja fysioterapiassa käynti alko riittää. Täydellisistä naisistakin ehin kattoa jo vitos tuotankauden että oli aika hilata vanhat luut takas tonne kukkulalle. Pari päivää kuvailin Sidekickin NZ openeita, mainetta, kunniaa ja rahapalkintojahan sieltä heru. Kattokaa sitte syksyllä Hiutaletta niin näätte mun ja Ränen huippulaatusta kuvamatskuu. Se on kaikkien aikojen jakso Blumin ohjelmassa tulossa! Be ready!

Kevät on tullu. Lumi on pehmeetä ja aurinko paistaa. Pulkka luistaa. Meikäki kävi tänää kokeileen vähä miltä se paippi tuntuu. Parissa päivässä oon ihan varmasti päk in pisnes! Kävin vaan ettimässä jotain selkäpanssari, mutta ei oikee sopivaa kokoa löytyny. Pitää jatkaa ettimistä, pistäkäähä viestiä jos teillä ois suositella jotain mallia. Tavotteena päästä turtlesien kerhoon :)

Räne on ollu niin kunnollinen ihminen, että sitä on ollu vaikee saada mihinkään ilakointiin mukaan. Mutta eilen päätettiin lähtee Shooterssiin. Se on paras karaokemenopaikka evör ikinä missään. Paikka oli täynnä snoukkareita ja skimpaajia ympäri maailmaa, eli viiden tähden skenepileet täydessä meiningissä. Otettiin yleisö täysiä haltuun Womack & womackin Teardrops piisillä ja oltiin ihan naamat. (eli suomennettuna juotii alkoholittomat ginger beerit, kyhjotettiin kahestaan jossain nurkassa ja teilattiin kundit jotka yritti iskeä meitä heti kättelyssä, käytiin laulamassa ja poistuttiin takavasemmalle ja mentii kämpille nukkumaan..)

Hauskaa on ollu ja harmittaa jo valmiiksi ku aika rientää yhtää nopeeta ku Usain Bolt (Rikelle propsit hyvästä läpästä)

- Santeri

ps. Kuvia tunnelmista mäestä ehkä lähipäivinä

G’day mates!

Nonii, nyt on ollu sitä kuuluisaa hauskaa. Kelit on ollu kohillaan eikä olla paljoo ehitty päivitellä meijän menoja ja tuloja. Ku ei oo fygestäkään kerta kiinni. Viime viikon perjantai oli ehkä reissun paras laskupäivä (tähän asti). Automme imppa, joka toimii kuin junan vessa starttas tästä Matrica courtin pihasta kasilta aamulla kohti Cardronan lumisia mäkiä. Paippi oli täydellisessä kunnossa ja reililinja oli täyttä rautaa. Snoukattiin täpöö neljään asti. Pakattiin imppa täyteen gearia jälleen ja ajettiin se toiselle puolelle laaksoa olevalle kukkulalle. Sieltä löytyy suuri ja kuuluisa Snow Park. Aluksi meinas pieni epätoivo iskeä, että onkohan tää nyt sitä kuuluisaa itteään, mutta ostettiin kiltisti iltamäkeen liput ja kiristettiin kengät tiukalle. Huput päähän ja menoks. Snow Parkissa on yömäki aina tiistaisin ja perjantaisin. Pressejä ja reilejä oli eri näkösiä ja kokosia, löyty tynnyriä, ponkkia ja seinää. Nätin nättiä. Aurinko laski ja kuu nousi tilalle. Oli pimeää, kylmää eikä juuri ketään mäessä. Oli niin kotonen tunnelma että siinä meinas kovinki muju herkistyä. Yheksään asti painettiin hiileen ja sitte rastapäinen hissipoika ilmotti, että nyt on aika lähtee kotiin että keskus menee kiinni. No ei muuta ku pakattiin väki taas imppaan. Oltiin Ränen ja Sidekickin kanssa suunniteltu koko päivä että mäen jälkeen mennään maailman parhaaseen burgeri paikkaan, Red Stariin syömään. Niihä me tehtiin. Ränen kanssa syötiin joku kasvissetti joka maistu palalta taivasta. Huh. Sitte kotiin, suihkuun ja unille.

Nyt on sitte aika Burton NZ openeiden. Kauhusta jäykkänä pääsi taas pukemaan kisaliivin päälle. Slopestylen eka reenipäivä oli eilen. Tosi kiva sloperata: flatdown pressi tai reili, ylöspäin pressi tai reili, kolme hyndää, joista vikassa kaks nokkaa ja kolmen reilen setuppi ylöspäin jonka jälkeen pieni Qb ja samat reilit alas. Viidennellä reenilaskulla tuuli oli yltyny jo aika kovaksi ja viimestä hyndää ei juuri kukaan enää vetäny. Sitte Santeri veti ketoset ja myllyrinteet ylöspäinpressistä selälleen muutaman metrin korkeudelta. Hetken väittely ensiapuhenkilön kanssa ja Santeri luovutti ja joutui lähtemään kelkalla pötköttelemään pehmeimmille patjoille. Onneksi Räne saapu paikalle valkealla ratsulla ja piti kädestä. Lääkärit hetti kodeiineja ja muita settejä (santeri likes). Kipu ei silti paljoo helpottanu. Lääkärit epäili että vois olla jotain häikkää munuaisissa, mutta luut oli kunnossa. Ei oo turhaan pirtelöö ja könää veetty koko kesää. Laskemiset on tauolla ainaki vielä tämän päivän katotaan koska kyllästyn Täydellisten Naisten kattomiseen.. Onneksi Uudessa-Seelannissa saa fysioterapiaa ilmaseksi jos loukkaantuu eli kuntoutus alkaa näillä näppäimillä.

Ränelle peukkuja, se on paippi reeneissä puskemassa hiileen ihan täysiä!

Santeri

Santerista ja Ränestä Päivää!!

Vaikka meijän elämä onki aika vauhdikasta ja suurimman osan ajasta ollaan so stoked eli mielissään ni kyllä se välillä vastustaakin. Ei nyt onneks mitään vakavampaa mutta semmosta pientä epäonnee ollu matkassa jotka vähän laittaa harmittaan.

Tossa yks päivä tultiin kyliltä ja meijän mainio Subaru, jota ollaan niin hehkutettu alko vähän yskiin savua kotipihalla. No ajateltiin tieysti, että jos ignorataan ongelma ni se menee ohi ja kaikki on taas seuraavana päivänä hyvin. No aamusta sitte herättiin taas aikasi mäkeen niinku normaalisti ni keli oli ku ruma morsian eli ei kauheen nätti. Tuuli ja vettä (vuorilla lunta) tuli ku aisaa joten laskuhommista tuli välipäivä. Sitte myös Subaru päätti ottaa välipäivän. Korjaamolla selvis, että jäähdytysnestesäiliö (tai joku, ei me naiset näistä autohommista mitään tiietä) oli hajalla ja moottori leikkais kiinni ihan näillä sekunneilla. No, auto jäi sitte sinne eikä tiietä koska se saadaan takas. Ei tiietä myöskään, että kuinka tyyriiks korjaus tulee. Voi olla, että Santeri ja Räne syö loppureissun makaroonia ja esittää New Worldin (marketti) eessä katutaidetta muutaman lantin toivossa.

Mentiin sit könälle purkaan vähän agree. Meillä oli hyvä haippi päällä. Rautaa nousi ja crosstraineri sai kyytiä. Tosin sitäki iloo kesti vaan puolisen tuntia kunnes henkilökunta tuli ilmottaan, että sali menee kii. Ei meille ollu kukaan kertonu, että se menee perjantaisin niin aikasi kii. Pikku nakerrus päällä ku vatsalihassarjat jäi ihan kesken, eikä kyykyn kyykkyä ollu viä kerenny suorittaan. Laahustettiin sateessa kämpille odottaan seuraavan päivän kello kuuden aamuherätystä, koska saatas yläkerran Timiltä aamulla kyyti liftausaidalle, josta ehkä säkällä päästäis koko kööri mäkeen.

Pikkusen kujalla pyörittiin sitten seuraavana päivänä kamojemme kanssa vähän jälkeen seittemän Queenstownin tien varrella liftausaidalla. Pimeetä oli ku säkissä ja näytti vähän epätoivoselta mäkeen pääsy. Sitte jostain ihan puskista pysähty auto siihen ja ystävällinen naishenkilö ilmotti, että koko porukka, sidekick mukaan lukien pääsee kyytiin jos saahaan kamat mahtuun. No vanhoina tetriksen pelaajina pakattiin auto täyteen suksee, snoukkaa, sauvaa ja monoo ja saatiin vielä ittemmeki tungettua takapenkille. Perillä mäessä se meijän kuski, Sharon ilmotti, että päästään takaskipäin sen kyydissä jos vaan haluttiin. Ja kyllähän se meille kelpas. Helkkarin hyvän laskupäivän jälkeen poikettiin vielätakas tullessa legendaarisessa Cardrona Hotellissa afterskiissa (tosin terveyslomalaiset otti vaan kaakaot vaikka Räne yrittiki ehottaa jotain pieniä alkoholijuomia onnistuneen päivän kunniaks). Sharon heitti meikät kotiovelle asti ja oltiin kyllä hullun kiitollisia. Ihmeen smuutisti meni toiki homma vaikka aamulla oli vähän eväät levällään ja ehkä hitusen uskon puutetta.

Semmosia hommia tälläkertaa. Vuorilla tulee lunta, se tietää meille putskua yllinkyllin. Odotellaan tietoo Subarusta ja päivitellään sitten taas lisää ku alkaa tapahtuun. Morot,

Räne

Santeri ja Räne on kaksi mujua, saattaa heiltä välillä laskettelu sujua.
Reissuun lähtivät kauas down under, keli oli pluupöördiä ja välillä thunder.
Saattaa tuntua susta, että meno on pelekkää sirkusta,
Tavotteena heillä on oppia uusia trikkejä, pyöriä satoja asteita ja tehdä temppuja sikkejä.
Välillä tulee mustelmia ja patteja, ei ne oo ihan tavallisia katteja.
Tää on niitten hassun hauska ploki, lue sitä ja opi.

Snoukkahommie@NZ

Täällä me ny sitte ollaan pyöritty jo viikon verran. Laskukamat on löytyny ja kiltti setä toi ne ihan ovelle asti. Ollaan snoukattu täpöö tuolla Cardronassa. Poksia, reiliä ja paippie riittää. Se on semmonen leikkikenttä, että ei oikeesti tiiä että mitähän sitä snoukkais ku tekis mieli olla joka puolella yhtä aikaa. Mullisteria ja reissuindyä on väännetty niin tuhannen. Hirveellä sykkeellä yritetään painaa hiileen siellä ultimate shreddereiden ja muitten seassa. Viikonloppusin sitä väkeä on enemmän ku Saipan matsissa mutta viikolla ei mee ihan nii hektiseksi tuo homma.

Tosiaan täällähän on kaikki ihan väärinpäin. Ollaan otettu haltuun tuo väärällä kaistalla ajaminen. Santeri oli jo vanha tekijä, mutta Ränenki vasemmanpuolen liikenteen neitsyys on menny. Ei nahkapuku purista pallia, tää on (epä)tavallista rallia! Meillä on reissuautona mahtava SUBARU. Subarullahan voi mennä mihin vaan. Ei olla vielä peruutettu mäen päälle, että katotaan sitä sit vähä myöhemmin :)
Santeri&Räne –hommat ei oo vielä lähteny ihan käsistä, vaikka välillä kanssaeläjillä on tietenki kestämistä. Eihän sille sirkukselle mitään voi. Mutta uskokaa tai älkää niin osataan me käyttäytyäkki aina sillon tällön. Ollaan löydetty tästä meijän kodin läheltä KUNTOSALI!! Wuhuu, salikortti ostettu. Santeri on ihan mielissään bodyPumpissa ja sai Ränenki koukuttautumaan bodyBalanceen. Santeri pumppaa teknon tahdissa ykkösiä ja kakkosia ja Räne nostaa penaa salikarjujen kanssa kilpaa. Salilla on myös SAUNA! Olihan se semi leimi, mutta ihan reilu suomalainen sauna kuitenki. Sielu lepää ja ruumis rehkii. Ei pitäs vyötärön ympärys ihan liikaa kasvaa täällä kuitenkaan.

Hyvä vaimo –pisteitä on kerätty. Sämpylöitä leivottu, tiskejä tiskattu ja pyykkiä pesty. Tämmöstä tällä kertaa, seuraavalla jotain toista :)

- Santeri ja Räne

PS. Kuvia myöhemmin lisää, koska sidekickillä on ainoo kamera ja siitäki akku loppunu ku eräs hiihto-ohjelmaa tekevä merkittävä henkilö oli ilmeisesti antanu kameraan väärän latausjohdon tai sit me ollaan vaan täällä kaikki niin kujalla ku ollaan pää alaspäin koko ajan.

Hengailuu

Täällä me ny pyäritään sitte, on jo ihan kivasti kotiuduttu. Niitä pirun kamoja ei edelleenkään näy. Alkaa kalsarit loppua vaikka kaikki neljä puolta on kiärrätetty. Joka päivä on soitettu sinne lentoyhtiöön, pariki kertaa päivässä ja joka kerta ne on kuulemma tulossa seuraavalla lennolla. jaajaa.. Snoukkahommat kiinnostais mutta onneks on päästy ees bodaan paikalliselle könälle. Sitte ollaan hengailtu kaupungissa ja kateltu paikkoja. Tässä vähän kuvia meijän huudeista. Palaillaan taas ku tulee lisää jotain kerrottavaa! terggui,

räne

NZ, WANAKA!!

SO STOOOOOKED!!! WE ARE HERE, ollaa niinku perillä!!! alakaa löytyyn pikkuhiljaa saakeli!!!!

ei se ottanukkaan ku neljä päivää päästä tänne wanakaan ja kämpille perille! pikkusen yölline meininki. ei tiiä yhtään mitä aikaa elää ja missä ja millon on tapahtunu mitäki. on vaan tapahtunu kaikennäköstä. himmee jetlaagi siis ja varmaan vaikuttaa ku on pää alaspäin kokoajan. kamatki on jossain hukassa, varmaan jääny jonnekki keskelle tyyntä valtamerta vai mikä se oli. no sama se snoukata ilman snoukkaa.

tosiaan vähä retki venähti ku eivät sydnyssä ottanu meitä vikalle lennolle. väijyttii sitte joku 14h siä lentokentällä, onneks päästiin business loungeen siemaileen shamppanjaa ja maisteleen kaviaaria ja ku lopulta päästiin Christchurchii ni kello oli jotain sata yöllä eikä päästy enää mihkään hostellii ni veettiin sitte pötköö lattialla. aamulla venattiin että kyytis tulis hakeen ja ajais meijät wanakaan mutta eihän se sitte tullukkaa ja melkeen ei päästy ees bussii ku väittivät että se ois ollu täynnä. no ei se onneks ollu ni päästiin sitte vielä mukavalle 7h bussimatkalle.

mutta siis, perillä ollaan kuitenki kaikesta huolimatta, on aika siistiä. santeri jäi sidekickin kaa kämpille pötköttään ja räne yrittää väkisi valvoo jonku pari tuntia ettei se himmee jetlaagi yllättäis ja sais ittensä jonkunnäköseen ruatuun ja jos ihme koittais ja kamatki tulis ni snoukallekki jossain vaiheessa. lisää päivitystä tulossa, stay tuned, nyt on nii segigsis että pittää lopettaa. smoooors

-räne