G’day mates!

Nonii, nyt on ollu sitä kuuluisaa hauskaa. Kelit on ollu kohillaan eikä olla paljoo ehitty päivitellä meijän menoja ja tuloja. Ku ei oo fygestäkään kerta kiinni. Viime viikon perjantai oli ehkä reissun paras laskupäivä (tähän asti). Automme imppa, joka toimii kuin junan vessa starttas tästä Matrica courtin pihasta kasilta aamulla kohti Cardronan lumisia mäkiä. Paippi oli täydellisessä kunnossa ja reililinja oli täyttä rautaa. Snoukattiin täpöö neljään asti. Pakattiin imppa täyteen gearia jälleen ja ajettiin se toiselle puolelle laaksoa olevalle kukkulalle. Sieltä löytyy suuri ja kuuluisa Snow Park. Aluksi meinas pieni epätoivo iskeä, että onkohan tää nyt sitä kuuluisaa itteään, mutta ostettiin kiltisti iltamäkeen liput ja kiristettiin kengät tiukalle. Huput päähän ja menoks. Snow Parkissa on yömäki aina tiistaisin ja perjantaisin. Pressejä ja reilejä oli eri näkösiä ja kokosia, löyty tynnyriä, ponkkia ja seinää. Nätin nättiä. Aurinko laski ja kuu nousi tilalle. Oli pimeää, kylmää eikä juuri ketään mäessä. Oli niin kotonen tunnelma että siinä meinas kovinki muju herkistyä. Yheksään asti painettiin hiileen ja sitte rastapäinen hissipoika ilmotti, että nyt on aika lähtee kotiin että keskus menee kiinni. No ei muuta ku pakattiin väki taas imppaan. Oltiin Ränen ja Sidekickin kanssa suunniteltu koko päivä että mäen jälkeen mennään maailman parhaaseen burgeri paikkaan, Red Stariin syömään. Niihä me tehtiin. Ränen kanssa syötiin joku kasvissetti joka maistu palalta taivasta. Huh. Sitte kotiin, suihkuun ja unille.

Nyt on sitte aika Burton NZ openeiden. Kauhusta jäykkänä pääsi taas pukemaan kisaliivin päälle. Slopestylen eka reenipäivä oli eilen. Tosi kiva sloperata: flatdown pressi tai reili, ylöspäin pressi tai reili, kolme hyndää, joista vikassa kaks nokkaa ja kolmen reilen setuppi ylöspäin jonka jälkeen pieni Qb ja samat reilit alas. Viidennellä reenilaskulla tuuli oli yltyny jo aika kovaksi ja viimestä hyndää ei juuri kukaan enää vetäny. Sitte Santeri veti ketoset ja myllyrinteet ylöspäinpressistä selälleen muutaman metrin korkeudelta. Hetken väittely ensiapuhenkilön kanssa ja Santeri luovutti ja joutui lähtemään kelkalla pötköttelemään pehmeimmille patjoille. Onneksi Räne saapu paikalle valkealla ratsulla ja piti kädestä. Lääkärit hetti kodeiineja ja muita settejä (santeri likes). Kipu ei silti paljoo helpottanu. Lääkärit epäili että vois olla jotain häikkää munuaisissa, mutta luut oli kunnossa. Ei oo turhaan pirtelöö ja könää veetty koko kesää. Laskemiset on tauolla ainaki vielä tämän päivän katotaan koska kyllästyn Täydellisten Naisten kattomiseen.. Onneksi Uudessa-Seelannissa saa fysioterapiaa ilmaseksi jos loukkaantuu eli kuntoutus alkaa näillä näppäimillä.

Ränelle peukkuja, se on paippi reeneissä puskemassa hiileen ihan täysiä!

Santeri