Kylillä

No mitä se 12h pikku visiitti Pekingin keskustaan, joka on siis vaan abouttia 30x30 km leviä. Vähän niinku Tampereenki keskusta. Herättiin aikasi niinku aina jonka jälkeen painettiin tietenki torkkua reilusti. Päästiin kuiteski viimein ylös lavitsoista ja saatiin viä palvelijakin tuomaan aamiaista huoneeseen. Sitte me kammattiin naamat ja lähettiin paineleen taksikundijäbän kyydissä kohti Taivaallisen Rauhan Aukioo eli Tiananmeniä. Paikallinen taksi on muuten halpaa ku saippua. Länsimaisen on hyvä istua kyydissä ja vilkutella ikkunasta. Aja sinä vaan, ei oo fygestä kii. Meki ollaan majotuttu tänne jonnekki ei niin lähelle päähuudeja (josta muuten tarinaa myöhemmin) ja kierreltiin sillä pirssillä sitte jokusen hetken ni 12 jingjangia maksettiin suuntaansa. Pysty just ja just heittään. Sehän teki siis oikeessa rahassa tommosen 1,4 rahaa.

No mut ei siinä, sitte käytii vähä siä aukiolla pällisteleen. Isohan se oli. Huhu kertoo että yli miljoona ihmistä mahtuis sinne hengaileen kerralla. Se on meijän mielestä aika paljon se. Turvatarkastus oli tietenki siellä portilla (niinku joka paikassa). Tietenki se oli myös ihan yhtä tehokas ku niissä kaikissa muissaki paikoissa. Pillit vinkuu, hälyt piippaa ja punaset valot soi. "Yes, Yes, Okay, move along" sanoo vartijat. what...?

Kateltiin siinä hetki Maon naamaa mausoleumin seinästä sekä muumuassa kellotauluista. Maon fanikamaa oli tarjolla, jotta sullekki ois riittäny. Vähä jäi ehkä harmittaan, ettei ostettu semmosia Mao-kelloja. Lähettiin sen jälkeen tallusteleen kohti ostosmeininkejä. Niitähän ei silleen paljoo täällä vissiin ookkaan. Kaverit tunsi olonsa jokseenki mitättömäks kaupungin hulinassa ku ihmeteltävää oli niin paljo ja päätki pyöri ku pöllöillä, jotta niskaan sattu. Kamaa oli jos jonkunnäköstä ja tuhanen kojua silmänkantamattomiin. Yhessäki ostoskeskuksessa vierähti joku neljä tuntia vaan kattellessa. Seuraavassa vissiin kolme. Ostosten lomassa käytiin laitattaan vähän kynsiä, kuten kaikkien kunnon länsimaisten kuuluu. Siitäki riemusta pysty just ja just maksaan sen 30 jingjangia. Mahtavaa oli myös, että useimmille ostoksille sai ite määrätä hinnan. Eka piti kysyä että hau mats ja kuoripää pisti jonku lähtöhinnan. Siihen vastas vaan että tuu mats, ja laitto ite tauluun jonku yhen jingjangin. Kuoripää sano NO NO, johon meikät, että pidä tunkkis ja lähti meneen. Kuoripää juoksi perään ja OKAY, OKAY. Lepardilaukku lähti messiin muutamalla jingjangilla. Puheenollen, lähti muuten toi lepardimeininki vähän uudelle levelille Pekingissä. KAIKKI OLI LEPARDIA!! pikkusen siistiä. näätte sitte! Mutta joo, oishan tuolla shopannu vaikka viikon jos ois halunnu. Valitettavasti Santerin ja Ränen aika oli rajallinen, joten se 12h sai riittää.

Käet täynnä kasseja ja kassit täynnä kammaa huidottiin taksikundijäbää hakeen meijät kämpille mutta sitteku lyötiin sille hotellin osote kouraan se kaveri lopetti yhteistyön ja ajo meijät ulos pirssistä. Reilukerho. Ei siis vissii missään ihan huudeilla tää meijän majapaikka ollu ku taksikundijäbällä ei ilmeisesti ollu mitään hajua, ni ei viittiny lähtee ees yrittään. No ei midist, uutta vaan suoleen ku vanha kuolee. Huidottiin uus pirssi ja sillä alkoki sitte löytyyn onneks. Eka se tosin tutki sitä osotetta ja reittiohjetta suurennuslasin kera ja huuteli ulaan sekä matkapuhelimeen. Pari kertaa ajettiin tiensivuun tutkiin ja soitteleen lisää ja normaalisti muutama uu-käännöski piti tehä. Välillä vähä kuumotti, että mitä jos seki heittää santerin ja ränen ulos oman onnensa nojaan. Ala siinä sitte ettiin, että mihi pussii. No päästiin kuiteski loppuviimein turvallisesti hotellille ja tietenki kioskin kautta. Otettiin siitä vähä evästä ku oltiin niin reippaita shoppailijoita oltu.

Nyt fiilistellään uusia geareita ja huomenna sitte kohti Suomen kamaraa. Eikai siinä, Peking vaikenee mutta sirkus jatkuu.

Pekingissä with Ankka

Kiinalaiset kirjaimet vaan vilisee silmissä. Harbin ollaan jätetty taakse. Eilen oli lopettajaiset. Isoilla valoilla mentiin jälleen. Ainainen kiire jälleen odottamaan. Kiinnostuslasit tais jäädä suomen mujuilla kämpille, ei nimittäin napostellu enää ihan hirveesti kattoo ku kiinalaiset roikkuu katosta. Mutta suuren urheilujuhlan tuntua löytyi, halli täynnä sporttaajia ja spurttaajia shreddaamassa all over the place.

Tämä Kiina vain on hassu maa. Ihmisiä kun on paljon niin jokaiselle on pakko saada hommia. Joten monesti se vaan menee niin, että 10 kattoo ku 1 ei tee mitään ja samalla ne kaikki 10 yrittää parhaansa tehä jotain. Kaikki hommat menee smuutisti jos ei tuu vastoinkäymisiä, mutta sitte ku niitä tulee niin kukaan ei oikeen osaa toimia tämän yllättävän tilanteen tullen! Mutta aivan ihania ihmisiä on ollu meille tulkkina, kuten Jani-Simo (kuvassa ahvenen kanssa). Se reppahousu meinas saada lähtöpassit jo ekoina päivinä kun se saatiin kiinni juomassa kaljaa suorassa lähetyksessä. Onneksi Suomen joukkue pelasti sen ja se pääsi jälleen vapaaehtoiseen työhön :) Tulkkeja täällä tosiaan tarviikiin. Elekieli, viittomakieli ja siansaksa ei aina riitä. Sen verran tolloja kun ollaan, että voidaan saaha monet naurut face offista, mutta parhaat naurut silti aiheutti meijän vessassa ollu kyltti (kuvassa). Ei vissiin saanu juua sitä vettä vai miten se oli. Aina ei voi mennä niinku elokuvissa!

Täälä on ehkä vähän joutunu (päässy) maistaan tämmöstä tähteyttä, vaikka tähtiä ei ollakkaan. Nimmareita on jaettu (hah) ja tuhansissa kuvissa ollaan poseerattu.. Kadunmiesten, muitten urheilijoiden, vapaaehtoisten ja jopa kokkien! "picture with youuuu".

Yllätys voi olla myös pettymys, mutta meille se oli tällä kertaa jotain ihan muuta. Oltiin käyty Harbinin kisakylän kuppilassa kattelemassa, että tarjoiltiinko siellä mitään rahaa vastaan. No siellähän tarjoiltiin ja ilmankin rahaa. Hauskaa oli ku hautajaisissa ja päästiin vihdoin vähän irtaantumaan ruumiistamme. Musiikkipuolesta vastasi brittien väkisinhiihtäjät, että sille puolelle olisi kaivattu jotain paikallista dj:tä.

Pyöröovissa hiihtämistä ei kuitenkaan yritetty!

Näissä hippohiihdoissahan on tapana vaihtaa oman joukkueen takki, hattu ja huvit muitten maitten vastaaviin. Me oltiin alusta asti himoittu makuupussilta näyttävää Korean untsikkaa. No tuona hieman rapeana aamuna ovelle koputti kaksi korealaista enkeliä ja halusivat vaihtaa meijän kanssa takkeja! Pikkusen mielissään ollaan hypitty ympäri kylää uusissa takeissa!

Meillä on ollu periaatteena tällä reissulla, että joka päivä piti maistaa jotain uutta. Toukkia (kuvassa) oli sitte eräänä päivänä edessä ja kyllähän niitä sitte maistettiin. Maku: hieman pyöreä, vähän munakasmainen, mutta notkea.

Santeri ja Räne on nyt sitte Pekingissä parin päivän lomalla.. Hotelliin ollaan asetettu ja ihmetelty näitä kiinan kundimiehiä ja naisia. Homma toimii ku junan vessa. Ankka kainaloon ja huomenna kahtelemaan mitä kaupoilla ja turistikohteilla on meille tarjota!

Ei mitkää hippohiihdot

Nonnii. Me käytiin ny pyörii tuolla paipissa tuhansia jopa satoja asteita. Ei ollu meno ihan niinku hippohiihdoissa (Peksiä lainatakseni), sielä oli jos jonku sortin hiihtäjää pyörittämässä hyrrää korkeemmalla ku Kiinanmuuri kasvaa. Ei meillä suomineidoilla ollu sit ihan sitä jykevintä ennakkosuosikin asemaa sielä. Räne paransi menoo ku sika juoksuaan, olemalla karsintojen 16. Ylafemmat ja muut hangloossit Ränelle. Santeri uhmasi maanvetovoimaa olemalla karsintojen kuudes. So stoked oli pakko huutaa ilmoille ja lähtee shreddaa all over the China.

Finaalipäivä koitti ja odotukset oli tietenki katossa. Pertsa pisti voijjetta lankkuun, että lähtis ku tykin suusta. Noo, ei ne ranit menny niinku elokuvissa ja kinukkien päänahka jäi Santerilla saavuttamatta. Santeri oli sitte loppupeleissä ainoona valakosena neekerinä finaalissa olemalla kisojen viides. Kinukit pisti niin kovia ilimoja, että alako jopa suomenpoikiaki jännittämään. Ehdotettaski että douping testissä katottas, että millasia ne pissavehkeet oikeesti on :D Äijämenoa ja se on hienoa. Eli palkintopallia ei olla päästy näkemään...

Huomenna aateltiin suunnata täältä keskitysleirikoulusta suunta kohti Harbinia ja kahtomaan ossaako ne suomen mujut pelata sitä lätkää. Perjantaina on sit vielä miesten big air (naisia ei päästetä ees hyppäämään, mikähä siinäki). Sitte on vuorossa enää lauantaina lopettajaiset ja kahtellaan sitte lissää mihin Santerin ja Ränen matka jatkuu. Luultavasti lisää sirkusta kuitenki luvassa.

Pääapinat kuittaa.

neppailua

Maoershanin leirikoulun leirintäalueelle on saapunut insomnia eli unettomuus. Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda, pysy unessa tai hän herää jatkuvasti aamuisin liian varhain. Siitä kärsii lähes jokainen jossain elämänvaiheessa. Arviolta 4-10 % aikuisisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta. Tällähetkellä kello on jotain sata paikallista aikaa (yleensähän se on siinä viis) mutta ränee eikä santeria kumpaakaan nukuta piirun vertaa. Neppailtiin hetki tuolla omissa lavitsoissa mutta päätettiin sitte lähtee yöjuoksuille ku ollaan niin kapinallisia. Täällähän siis on aikamoinen kasarmimeininki ku äskenki tossa ku pelattiin urheiluhallissa futista porukalla ni palvelijat tuli lyömään valot pois ja jotain huutaan että nukkuun. Mutta mehän ei nukuta. varsinkaan jos joku käskee. normaalisti joka ilta ollaan tässä vaiheessa jo veetty pötköö hyvät tovit eikä oo paljoo tarvinnu unta kysellä. vissii joku himmee jetlaagi päällä ku ollaa niin maalimanmatkaajia. tai santerilla ainaki on ollu ku se on heräilly neljältä ja ties millon ja puuhastellu sitte aamuyöt omiaan. saleen vaan keijon kaa painanu hiileen tua pitkin käytäviä. ränestä taas tuntuu joka aamu ku se herää, että revittäs keskellä yötä petistä vaikka unia ois alla jo semmoset sopivat kasista ysiin tuntia. ihme touhua.

huomena iltapäivällä (tai siis niingu tänää) ois sitte vissii ne paipin karsinnat. hahha. taktiikkapalaveeriki tossa piettiin. alko ihan jännittään melkeen. santeri starttaa kouruun tokana heti jonku kiinanihmeen jälkeen, kun taas ränen lähtönumero on 24. sama ku sen ikä. iästä puheenollen, meijän suomenjoukkueen hieroja kyseli tänään aamulla meijän ikää eikä väkisinkään uskonu ku kerrottiin totuus. sano että tarkastaa siitä joukkue-esittelyvihkosesta. vissiin taas semmosta sirkusta ollu, että tuli todistetuks, että se henkinen ikä ont tosiaan väliltä 9-14 vuotta. hahha.

muuten menny ihan mukavasti. ollaan syöty ja snoukattu. tänään bruna paisto ja lasku maistu paitti santerilla ku sillä hajos side ni se ehkä vähä nakersi. mutta eikai siinä. huomenna kaks warm-up rania ennen ite kisaa, joten näillä mennään, mitä on annettu. kuvissa vähän tunnelmia paipilta ja ruokalasta. eipä meillä muualta paljoo materiaalia oo ku ei muualla hengaillakkaan.

laters,

räne ja santeri

Peappia

Nonii, Santerin kamera on saanu vähän kolhuja, niin kuvista tuli nyt vähä taidepläjäyksiä. Räne pousaa ja sotilaat vartioi taustalla. Santeri pousaa sit paipin eessä.

Sen verran pakko päivittää, että krossilaskijat on saanu tänne kisakylään kaljakiellon. Olivat eilen juhlineet mestareita ja vähän saaneet pahennusta aikaan.. Jauhesammuttimien tyhjentäminen pikku jiirissä voi olla tosi hyvä idea!

Mutta nyt on pakko mennä TAAS syömään riisiä ja miettimään, että miten paikalliset pystyykään syömään sitä niin paljon!

Keijon nimipäivä!

Kyllä tää Kiina on sitte ihmeellinen maa. Ruoka on tosiaan kiinalaista ja ihmisillä vinot silmät. Maassa maan tavalla ja omatki silmät näyttää vinoutuneen. Vessassa haisee ku rotta, en tiä onko seki joku paikallinen herkku.

Sotilaat tosiaan pitää järjestystä yllä niin on turvallinen olo. Ei tartte pelätä, vaikka lähellä venäjää ollaanki. Hyvännäkösiä jaappanilaisia on löydetty pari sekä ihan kiva unkarilainen. On sitte tullu harjoteltuu ni haon lisäksi konitsivat ja lontoota tietenki väännetty. Eli kansainvälinen meininki ja suuren urheilujuhlan tuntua. Pinssejä pitäs koko ajan vaihella ja heittää ylämoit ja poseerata kuvissa. Eilen meinattiin kuolla ku yks paikallinen kiinanmuju otti kuvaa ja sano näin " one, two, three, SMELL".

Väkeä taitaa olla enemmän ku saipan matsissa.

Paippi on täälä enemmän ku sata jänistä. Sitä on ollu kyllä smuutti laskee. Ei ne meijän ilmat mitää koreanmujujen ilmoja oo, mutta representing tinyair on aina paikallaan! Reenejä ollu joka päivä parin tunnin ajan, nää illat menee sit neppailuksi, mutta on me syömisen ja facebook-statusten päivittämisen lisäksi muutaki aktiviteettia keksitty. Sporttailulinjalle menny, mutta ompa paha.

Tänään ku oltiin mäessä niin Keijo oli taas tullu omilta retkiltään mestoille ja oli sitte juhlinu yksinään omaa nimipäiväänsä. Löydetiin se sitte meijän huoneesta juhan kanssa.. Annettiin sit Keijolle rauha levätä.

Räne tossa järkkää jotain sulisturnamenttia, kaaviot ja kaikki (kisa=pakko voittaa). Joten pitää tästä lähtee verryttelemään!

- Santeri & Räne

NI HAO, CHINA2009

MORJESS!!

Keijo oli lentokoneessa messissä ettei tarttenu kahestaa pyöriä.

nyt on santerin ja ränen sirkus lähteny niin käsistä ettei pysty tajuaan oikeesti. ollaan täällä kiinassa, harbinin universiaadeissa nimittäin tällähetkellä. ei ihan samanlainen kisameininki ku jossain suolicupissa aikanaan. omin nokkinemme löydettiin pekingin kautta sinne harbinii mutta siellä kentällä sitte sai jättää aivot narikkaan huoletta ja heittäytyä vaan huolehdittavaksi. bussilla vietiin ees taas ja kamat kannettiin. kokoajan ympärillä jotain ihme kiinanmiehiä vartioimassa ku buckinhamin palatsia konsanaan. noi avajaisethan ei kans ollu mikään ihan perusmeiningit. parisenkymmentätuhatta katsojaa vaan hurras ja huusi ku marssittiin suomen joukkueen mukana lippuja heilutellen läpi stadioonin. sitte katteltiin ku ihmiset lenteli katossa ja kiinanmies pisti parastaan isoilla kamoilla ja isoilla valoilla. sitte tietenki perus ilotulitukset ja olympiatulen sytyttämiset siihen päälle ni jo oli pää pyörällä ränella ja santerilla. meni vähä överiks toi toiminta, mutta tulipahan nähtyä. vähä nakersi ku ei ollu nukkunu eikä peseytyny (no toi ei ny oo mitenkään hirveen poikkeuksellista ränelle ainakaa) yli vuorokauteen. mutta onneks sinne kämpille päästiin sitte vihdoinn ja viimein ja ihan smuutti mesta on. takapihalla tenniskentät ja juoksupyörät (kuntopyörä sekä juoksumatto) ja etupihalla paippi. alakaa löytyyn. ruokaaki saa parin tunnin välein ni pysyy muijat tyytyväisinä.

meijän kisatiimiinhän kuulu sitte myös kiira korpi sekä keijo. ei olla missään ihan huonossa seurassa saakeli soikoon.

joo eikai siinä. vähä vielä pyörällä päästään ekan päivän jälkeen mutta eiköhän tää tästä lähe pikkuhiljalleen. vois painaa syömään tonne kiinalaiseen ravintolaan (täällähän jokainen ravintola on kiinalainen ravintola) ja sitte vaikka tehä jotain muuta. ZAI SHIEN!!

räne ja santeri