Roadtrippin' & Flying sirkus

Nonnniin. Alko onni kääntyä Santerin ja Ränen elämässä. Aluksi meillä oli tosiaan epäonnea siinä Wellingtoniin siirtymisessä, ei meinannu autoa eikä kyytiä heruaa millään. Ei sitte ihan liikaa ressattu asiaa, niinku ei yleensä hirveesti mitään muutakaan jakseta ressata. Sidekick oli ottanut jo hatkat, mutta kuuluisaa tuuria se jätti meillekki. Kuin taivaalta olis enkeli lähettäny tekstarin ja ilmottanu että kyyti Wellingtoniin onnistu. Enkeli oli tällä kertaa nimeltään Seb. Se päätti tehhä sellasen tuhannen kilometrin ylimääräsen lenkin ja heittää meijät Pictoniin. Road trippiä oli siis luvassa. Oltiin saatu myös lahkeeseen roikkumaan uus sidekick vanhan tilalle. Auto pakattiin kattoa myöten täyteen ja lähettii painaan hiileen.

Keli oli ku morsian. Henkeä salpaavia maisemia vuorineen, järvineen ja tuhansine lampaineen vilisi silmissä. Näin keväällä noi lampaat on lisääntyneet salmonellan lailla ja pikku karitsoja juoksenteli joka puolella. Santeri huuteli lammieeees ja räne poniiieeess joka mutkassa. Oltiin siis parasta seuraa mitä kukaan kundi voi toivoa! Illalla tultiin kuumista lähteistä tunnettuun Hanmer Springs kaupunkiin. Polskittiin altaissa pari tuntia ja etittiin yöpaikka. Makee hotelli tenniskenttineen saatiin pilkkahintaan. Aamulla saatiin hyvä reissuhiki pintaan tenniskentällä, siitä oli hyvä jatkaa autossa istumista.

Toinen päivä ajeltiin sitte itärannikkoa määränpäänä Picton. Matkalla käytiin ihastelemassa hylkeitä Kaikouran lähettyvillä. Käytiin myös sellasella pienellä vesiputouksella. Yleensähän yllätys on pettymys, mutta nyt se oli jotain ihan muuta. Siellä vesiputouksen alla uiskenteli kymmenkunta pientä hyljettä. Delffiinien lailla ne hyppelehti, sukelteli ja esitte parhaita temppuja meille. Varsinki yks kaveri oli tosi utelias ja tuli tosi lähelle kattelemaan, että minkänäkösiä kundeja ja kimmoja oikeen ollaan. Matka jatkui ja päästiin lopulta Pictoniin, josta mentiin lautalla Wellingtoniin. Siellä nukuttiin yö ja seuraavana päivänä päästiin lentoon.

Ekalla lennolla otettiin pikku reissumaukkaat. Tällä kertaa se oli sitte lentävää sirkusta ja pelinä oli sysipaskahousu. Pikkuhiprakassa paineltiin Sydneyn kentällä ja törmättiin vanhaan ystäväämme Keijoon. Sen kans käytiin pitsalla. Kuultiin myöhemmin, että Keijo oli missannu lennon ja jääny juomaan Sydniin. Jos jollaki on näköhavaintoja kaverista niin voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Seuraavalla lennolla otettiin iisimmin, eli lähinnä nukuttiin. Ensipuraisu molemmilla Japanin maahan. Tokion kentällä pyörittiin pää pyörällä muutama tunti ja päästiin viimeselle lennolle. Finnairin lentoemot oli plondeja ja puhu suomea. Kymmenien kuoripäiden joukossa luettiin ilta-sanomia ja hesaria, pikkuhiljaa alettiin tajuamaan, että reissu alkaa olla lopuillaan. Yhteen ääneen todettiin, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D

Helsingistä Räne lähti kahtelemaan Espoon kujia ja Santeri jäi oottelemaan vielä yhtä lentoa Rolloon. Karjalanpiirakka ja juhlamokka, facebook ja sysipaska. Kyllä se oottaminen palakittee. Illaksi kotiiin, niinku se finnair lupaa <3

- Santeri

paistaa se aurinko risukasaankin

Nyt viimeset päivät on ollu sitä kuuluisaa nättiä! Aurinkoa, uutta lunta, pehmeyttä ja kavereita. Ei oo tarttenu enää laulaa PMMP:n tahdissa, että "aina kovaa, ei ikinä pehmeää..." Uusia temppuja on lähteny paipissa ja mahtavia ruoskiaki veetty. Tiijetään elävämme ainaki. Eilen oltiin superreippaita, koska pitkän ja hikisen laskupäivän jälkeen vielä otettiin lenkki läheiselle iron mountainille. Oli niin nättiä ja kaloria palo niin tuhannen.

Reissu alkaa lähestyä loppua. Vielä kaks laskupäivää jäljellä, sitte pakataan mustalaisleri kasaan ja lähetään katteleen miltä tuo pohjos-saari näyttää. Lento on Wellingtonista. Auto tosin pitää jättää tänne, vaikka lähtiessä toisin oletettiin. Nyt ollaan vähän sormi suussa, että millä mennään ja mihin, mutta eiköhän tästä jonkulainen seikkailu saada aikaseksi.

Kohta nähhään kaikki karvaset ja vähemmän karvaset kaverit!

Paska on perseestä

Rakkaat plokimme lukijat. Elämä reissussa ei oo aina sitä kuuluisaa hauskaa. Välillä menee herneet nenään jollain ja saattaa joutua vähän mököttämään hetken. Toisinaan skröde sidekick Romppainen heittää meitä pihalle jäähylle. Mökötyksen aihe tällä kertaa on tämä keli. Ehittiin jo hehkuttamaan täydellisistä kevät keleistä, mutta tais takatalvi puskea pirttiin. Lunta tullu pari päivää ovista ja ikkunoista ja näkyvyys mäessä on ollu nolla. Säätiedotus lupaa samanlaista vielä seuraavat neljä päivää. Morgan Freeman on ollu nyt tuttu näky peilistä aamuisin. 

Yritettiin kyllä juua keliä paremmaksi keskiviikon kuuluisassa karaokeillassa. Oltiin koko suomiköörillä, Keijo mukaan lukien pailaamassa ja pilettämässä. Ne oli yli 10 tähen skenepilleet, oli proosnoukkaria aina Saunavihdasta Daddy Deivikseen. Jälkimmäisen perään allekirjoittanut joutui pyyhkimään kuolaa naamalta. Muuvit oli katossa. Korealaisen brakedance kundiystävämme K:n kanssa otetiin tanssilattia haltuun ostoskärryillä, kalastuksilla ja curling -muuveilla. Hiki valu.

Ei sitte kuitenkaan juotu tarpeeksi koska keli ei siitä parantunut. Tässä mietitään Ränen kanssa, että mitä meni vikaan?!

- Santeri

Ps. Yritettiin myös lohtushoppailla. Santerin maailman cup depyytin onnistuttua erinomaisesti nostettiin kytkintä kohti Queenstownia. Päivä oli mahtava ja saatiin rahoille vastinetta. Ryijyä ja tuliaista lähti messiin. 

paippihommia

Jotta moro!!

Pikkusen on ollu makiat pari päivää. Santeri on tehny comebackin pulkan päälle ja painaa hiileen ku viimistä päivää ottaen kii menetetyt saikkupäivät. Terapia on toiminu samoin ku rautanen lihaskunto ja Santerin selkä alkaa oleen parempi päivä päivältä. Ränenki mieliala ja motivaatio on kiivenny kattoon ku orava puuhun heti ku sai apinakaverinsa takasin laskumestoille. Jälleen painetaan kahen voimalla mäkee ylös ja alas ja opetellaan temppua tempun perään.

On kiinnostanu nää paippihommat ny suhteellisen paljon, koska täällä Cardronassahan on vaan 3 paippia, jotka kaikki on poikkeuksetta useimmiten saakelin hyvässä kunnossa. Yks on semmone iha täysmittanen Olympic-pipe, sitte on Johnny-pipe, joka on semmone Rukan paipin kokone suurinpiirtein ja sen perään pikkunen International-pipe. Kyllä kelpaa pistää reenaten. Sitä ollaanki tehty nyt pari päivää putkeen ahkerasti itse Suomen lumilautamaajoukkueen päävalmentajan Pekka Koskelan (peräänny!!) johdolla. Pekka seisoo paipin alhaalla ja videokuvaa ku muijaa droppaa hyllyltä. Ranin jälkeen pääsee heti analysoitavaks, että missä meni vikaan ja miksi. Eilenki haikattiin pari tuntia putkeen ihan miälissään ja kauheessa soijjassa muutamaa hittiä kuntoon. Mikä parasta, haikatessa saa paljon toistoo temppuihin, mutta myös polttaa pirusti kaloreita ja pakarat tiukkenee silmissä. Tänä aamuna peilistä kurkisti Jennifer Lopez sekä Beyoncé. Kelpas lähtee snoukalle.

Semmosta tänne. Lähetään varmaan lauantai-illan ratoks leffaan kattoon Brünoo ja nauttiin yhtä mauttomasta huumorista ku mitä ite viljellään. Sen kummempaa lauantai-illan huumaa ei oo tiedossa, aamulla on taas aikane lähtö hommiin. Santerilla on viralliset paippireenit, se edustaa Suomee tiistaina pidettävissä maalimancupin kilipailuissa. Muistakaa pitää peukkuja joskus siinä Suomen aikaa ma-ti välisenä yönä kello kolme.

lööööv,

Räne

Kevättä rinnoissa

Nonii. Alkaa tämä elämä Santerillakin voittamaan. Kodeiinit ja muut pillerit on suurinpiirtein loppu. Pötköttely ja fysioterapiassa käynti alko riittää. Täydellisistä naisistakin ehin kattoa jo vitos tuotankauden että oli aika hilata vanhat luut takas tonne kukkulalle. Pari päivää kuvailin Sidekickin NZ openeita, mainetta, kunniaa ja rahapalkintojahan sieltä heru. Kattokaa sitte syksyllä Hiutaletta niin näätte mun ja Ränen huippulaatusta kuvamatskuu. Se on kaikkien aikojen jakso Blumin ohjelmassa tulossa! Be ready!

Kevät on tullu. Lumi on pehmeetä ja aurinko paistaa. Pulkka luistaa. Meikäki kävi tänää kokeileen vähä miltä se paippi tuntuu. Parissa päivässä oon ihan varmasti päk in pisnes! Kävin vaan ettimässä jotain selkäpanssari, mutta ei oikee sopivaa kokoa löytyny. Pitää jatkaa ettimistä, pistäkäähä viestiä jos teillä ois suositella jotain mallia. Tavotteena päästä turtlesien kerhoon :)

Räne on ollu niin kunnollinen ihminen, että sitä on ollu vaikee saada mihinkään ilakointiin mukaan. Mutta eilen päätettiin lähtee Shooterssiin. Se on paras karaokemenopaikka evör ikinä missään. Paikka oli täynnä snoukkareita ja skimpaajia ympäri maailmaa, eli viiden tähden skenepileet täydessä meiningissä. Otettiin yleisö täysiä haltuun Womack & womackin Teardrops piisillä ja oltiin ihan naamat. (eli suomennettuna juotii alkoholittomat ginger beerit, kyhjotettiin kahestaan jossain nurkassa ja teilattiin kundit jotka yritti iskeä meitä heti kättelyssä, käytiin laulamassa ja poistuttiin takavasemmalle ja mentii kämpille nukkumaan..)

Hauskaa on ollu ja harmittaa jo valmiiksi ku aika rientää yhtää nopeeta ku Usain Bolt (Rikelle propsit hyvästä läpästä)

- Santeri

ps. Kuvia tunnelmista mäestä ehkä lähipäivinä

G’day mates!

Nonii, nyt on ollu sitä kuuluisaa hauskaa. Kelit on ollu kohillaan eikä olla paljoo ehitty päivitellä meijän menoja ja tuloja. Ku ei oo fygestäkään kerta kiinni. Viime viikon perjantai oli ehkä reissun paras laskupäivä (tähän asti). Automme imppa, joka toimii kuin junan vessa starttas tästä Matrica courtin pihasta kasilta aamulla kohti Cardronan lumisia mäkiä. Paippi oli täydellisessä kunnossa ja reililinja oli täyttä rautaa. Snoukattiin täpöö neljään asti. Pakattiin imppa täyteen gearia jälleen ja ajettiin se toiselle puolelle laaksoa olevalle kukkulalle. Sieltä löytyy suuri ja kuuluisa Snow Park. Aluksi meinas pieni epätoivo iskeä, että onkohan tää nyt sitä kuuluisaa itteään, mutta ostettiin kiltisti iltamäkeen liput ja kiristettiin kengät tiukalle. Huput päähän ja menoks. Snow Parkissa on yömäki aina tiistaisin ja perjantaisin. Pressejä ja reilejä oli eri näkösiä ja kokosia, löyty tynnyriä, ponkkia ja seinää. Nätin nättiä. Aurinko laski ja kuu nousi tilalle. Oli pimeää, kylmää eikä juuri ketään mäessä. Oli niin kotonen tunnelma että siinä meinas kovinki muju herkistyä. Yheksään asti painettiin hiileen ja sitte rastapäinen hissipoika ilmotti, että nyt on aika lähtee kotiin että keskus menee kiinni. No ei muuta ku pakattiin väki taas imppaan. Oltiin Ränen ja Sidekickin kanssa suunniteltu koko päivä että mäen jälkeen mennään maailman parhaaseen burgeri paikkaan, Red Stariin syömään. Niihä me tehtiin. Ränen kanssa syötiin joku kasvissetti joka maistu palalta taivasta. Huh. Sitte kotiin, suihkuun ja unille.

Nyt on sitte aika Burton NZ openeiden. Kauhusta jäykkänä pääsi taas pukemaan kisaliivin päälle. Slopestylen eka reenipäivä oli eilen. Tosi kiva sloperata: flatdown pressi tai reili, ylöspäin pressi tai reili, kolme hyndää, joista vikassa kaks nokkaa ja kolmen reilen setuppi ylöspäin jonka jälkeen pieni Qb ja samat reilit alas. Viidennellä reenilaskulla tuuli oli yltyny jo aika kovaksi ja viimestä hyndää ei juuri kukaan enää vetäny. Sitte Santeri veti ketoset ja myllyrinteet ylöspäinpressistä selälleen muutaman metrin korkeudelta. Hetken väittely ensiapuhenkilön kanssa ja Santeri luovutti ja joutui lähtemään kelkalla pötköttelemään pehmeimmille patjoille. Onneksi Räne saapu paikalle valkealla ratsulla ja piti kädestä. Lääkärit hetti kodeiineja ja muita settejä (santeri likes). Kipu ei silti paljoo helpottanu. Lääkärit epäili että vois olla jotain häikkää munuaisissa, mutta luut oli kunnossa. Ei oo turhaan pirtelöö ja könää veetty koko kesää. Laskemiset on tauolla ainaki vielä tämän päivän katotaan koska kyllästyn Täydellisten Naisten kattomiseen.. Onneksi Uudessa-Seelannissa saa fysioterapiaa ilmaseksi jos loukkaantuu eli kuntoutus alkaa näillä näppäimillä.

Ränelle peukkuja, se on paippi reeneissä puskemassa hiileen ihan täysiä!

Santeri

Santerista ja Ränestä Päivää!!

Vaikka meijän elämä onki aika vauhdikasta ja suurimman osan ajasta ollaan so stoked eli mielissään ni kyllä se välillä vastustaakin. Ei nyt onneks mitään vakavampaa mutta semmosta pientä epäonnee ollu matkassa jotka vähän laittaa harmittaan.

Tossa yks päivä tultiin kyliltä ja meijän mainio Subaru, jota ollaan niin hehkutettu alko vähän yskiin savua kotipihalla. No ajateltiin tieysti, että jos ignorataan ongelma ni se menee ohi ja kaikki on taas seuraavana päivänä hyvin. No aamusta sitte herättiin taas aikasi mäkeen niinku normaalisti ni keli oli ku ruma morsian eli ei kauheen nätti. Tuuli ja vettä (vuorilla lunta) tuli ku aisaa joten laskuhommista tuli välipäivä. Sitte myös Subaru päätti ottaa välipäivän. Korjaamolla selvis, että jäähdytysnestesäiliö (tai joku, ei me naiset näistä autohommista mitään tiietä) oli hajalla ja moottori leikkais kiinni ihan näillä sekunneilla. No, auto jäi sitte sinne eikä tiietä koska se saadaan takas. Ei tiietä myöskään, että kuinka tyyriiks korjaus tulee. Voi olla, että Santeri ja Räne syö loppureissun makaroonia ja esittää New Worldin (marketti) eessä katutaidetta muutaman lantin toivossa.

Mentiin sit könälle purkaan vähän agree. Meillä oli hyvä haippi päällä. Rautaa nousi ja crosstraineri sai kyytiä. Tosin sitäki iloo kesti vaan puolisen tuntia kunnes henkilökunta tuli ilmottaan, että sali menee kii. Ei meille ollu kukaan kertonu, että se menee perjantaisin niin aikasi kii. Pikku nakerrus päällä ku vatsalihassarjat jäi ihan kesken, eikä kyykyn kyykkyä ollu viä kerenny suorittaan. Laahustettiin sateessa kämpille odottaan seuraavan päivän kello kuuden aamuherätystä, koska saatas yläkerran Timiltä aamulla kyyti liftausaidalle, josta ehkä säkällä päästäis koko kööri mäkeen.

Pikkusen kujalla pyörittiin sitten seuraavana päivänä kamojemme kanssa vähän jälkeen seittemän Queenstownin tien varrella liftausaidalla. Pimeetä oli ku säkissä ja näytti vähän epätoivoselta mäkeen pääsy. Sitte jostain ihan puskista pysähty auto siihen ja ystävällinen naishenkilö ilmotti, että koko porukka, sidekick mukaan lukien pääsee kyytiin jos saahaan kamat mahtuun. No vanhoina tetriksen pelaajina pakattiin auto täyteen suksee, snoukkaa, sauvaa ja monoo ja saatiin vielä ittemmeki tungettua takapenkille. Perillä mäessä se meijän kuski, Sharon ilmotti, että päästään takaskipäin sen kyydissä jos vaan haluttiin. Ja kyllähän se meille kelpas. Helkkarin hyvän laskupäivän jälkeen poikettiin vielätakas tullessa legendaarisessa Cardrona Hotellissa afterskiissa (tosin terveyslomalaiset otti vaan kaakaot vaikka Räne yrittiki ehottaa jotain pieniä alkoholijuomia onnistuneen päivän kunniaks). Sharon heitti meikät kotiovelle asti ja oltiin kyllä hullun kiitollisia. Ihmeen smuutisti meni toiki homma vaikka aamulla oli vähän eväät levällään ja ehkä hitusen uskon puutetta.

Semmosia hommia tälläkertaa. Vuorilla tulee lunta, se tietää meille putskua yllinkyllin. Odotellaan tietoo Subarusta ja päivitellään sitten taas lisää ku alkaa tapahtuun. Morot,

Räne